Hetken tallentaminen

Diversnight 2014 Haukipudas Kuva.Janne Siltari

Laitesukellus on siitä upea harrastus, että sen rinnalle voi yhdistää monenlaista lisätoimintaa. Jo pitkään olen seuraillut eri tahoilta hienoja kuvia vedenalaisista hylyistä, maisemista ja sukellustilanteista. Olen miettinyt niiden kuvaustapoja ja vaativia olosuhteita kuvien onnistumisen kannalta. Onnistuessaan nämä vaikeissa olosuhteissa otetut kuvat kertovat hienoa tarinaa pinnanalaisesta maailmasta. Vanhan fraasin mukaan "yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" pitää kyllä paikkansa. Kun katsoo esim. ylinnä olevaa kuvaa, niin siinä kulminoituu kyllä kaikki. Kuva on otettu Oulun haukiputaalla Diversnight 2014 tapahtumassa marraskuun alussa, jonne kerääntyi Oulun sukelluskeskuksen järjestämänä runsas sukeltajien joukko perämeren rannikkokaupungeista. Täysikuu, -14 astetta pakkasta, nuotio rannalla. Sukeltajien valot heijastuvat jäänalta hienosti. Kuvaaja on osannut hahmottaa tilanteen poikkeuksellisen hienot valaistus olosuhteet, jossa on sekä tulta ja jäätä liitettynä harrastuksemme. Juuri tällaiset kuvat luovat intohimoja tähän harrastukseen lisäten lajin mielenkiintoa laajemmaltikin.

Kuva Riku Huuhka. ISO 800, 1/6s , f/5.6

Kun medioissa välillä näyttäytyy mm. Badewanne-ryhmän hienoja otoksia uusista hylkylöydöksistä, niin en voi olla kiinnittämättä huomiotani kuvien hiottuun kuvaustapaan. Olosuhteet ovat usein vaikeat. Keinovalaistus on välttämätön pimeässä. Kameran käyttö / tekniikka pitää olla hallussa. Kuvaajan ja valonnäyttäjän on tiedettävä sijoittumisensa tarkoin kuvattavaan kohteeseen. Samalla on tasapainotukset hoidettava ja muut sukellustekniikkaan liittyvät asiat. Onnistunut valokuva vedenalla on monen eri osa-alueen summa. Usein kalustollekin sitten alkaa hintaa muodostumaan, mutta kaluston hintavuuskaan ei takaa kuvan onnistumista, vaan kuvaajalla täytyy mielestäni olla myös taiteellista silmää otoksiin.

Diversnight 2014 Haukipudas kuva.Janne Siltari

Olen käyttänyt tähän asti omissa kuvauksissani Gopro Hero kameraa, joka mielestäni on vieläkin mainio kamera kompakti kooltaan ja ominaisuuksiltaan tietyissä olosuhteissa. Parhaimmat kuvat sillä saa kun ymmärtää sen rajoitukset ja käyttää sitä niiden mukaan. esimerkiksi kuvien ottamisessa olen käyttänyt usein viiden sekunnin automaattista laukaisuväliä. Syystä, että kameran sulkimen laukaisu "täräyttää" kuvan vakautta , jolloin kuvasta tulee epätarkka. toisinsanoen automaattinen laukaisuväli antaa mahdollisuuden vakauttaa kamera ennen kuvan ottoa. Sukelluksen jälkeen olen sitten valinnut kameralta ne onnistuneimmat otokset ja poistanut loput muistikortilta. Gopron kennon heikko valovoimaisuus tuottaa myös ongelmia hämärissä olosuhteissa. Käytännössä kaikki sukellukset perämeressä ovat pimeäsukelluksia, kun mennään viiden metrin alle täällä. poikkeuksena kirkkaat louhokset ja pohjoiset järvet. Onnistuneimmat kuvani olen saanut Goprolla lähellä pintaa luonnonvalon läheisyydessä. Myös Gopron laajakulmalinssi on loistava. Sen 170:n asteen kuvakulma on mainio ja välttämätönkin vedenalaisissa kuvissa. Joskus noin laaja kuvakulma ilman säätöjä voi tuoda myös ongelmia kuvanotossa. Alla olevassa haukikuvassa minun piti viedä kamera n. 50cm:n päähän kohteesta, jotta sain sen täysimittaisena kuvaan näkymään. Kauempaa (1-2 metrin päästä) kuvattuna kalan profiili olisi jäänyt hyvin pieneksi. Hauki oli n.70cm. pitkä ja metrin syvyydessä hyvässä valaistuksessa.

Kameran säätömahdollisuuksien vähäisyys alkoi jossain vaiheessa risomaan ja aloin etsiä kompaktia säätöominaisuuksilla varustettua kameraa. Tietäen, että taidan antaa pirulle pikkusormen, jopa enemmänkin. Kameroiden kotelointi on tietenkin välttämättömyys pinnanalla. Koteloiden valikoima on laaja. Kotelon ja kameran valintaa tehdessä on kuitenkin päätettävä jo valmiiksi myös millaisia lisävarusteita kameraan mahdollisesti asetetaan esim.lisäsalaman johdosta. Fisheye lens mahdollisuus koteloon jne..monenlaista pähkäiltävää. 
Kameran kennon valovoimaisuus määritteli pitkälle oman valintani kameran suhteen ja valituksi sitten tuli Sony Dsc- RX100m2 

Sony Dsc-Rx100ii

Kotelon suhteen on harkinta-aika menossa. Hinnat määräytyvät pitkälti kotelon materiaalin , koon ja käytettävyyden mukaan. Muovikotelot ovat edullisempia , mutta niiden koot ovat yleensä suurempia, eivätkä kameran säätöominaisuudet ole käytettävissä kaikissa koteloissa. Metalliset kotelot taas ovat pienempiä ja kestävämpiä paineenkin suhteen. Hinnat tästä syystä ovatkin sitten kalliimpia.
Itselläni ei ole koskaan ollut järjestelmä ominaisuuksilla tehtyä kameraa, joten näihin kuvaamisen ja kameran ominaisuuksiin perehtyminen vaatii hieman "kuivaharjoittelua" . Kuvaamista manuaalisäädöillä .Oikeiden säätöjen hakemista. Aukon koon säätöjä, sulkimen nopeuksia eri olosuhteissa.

Mainion avun tämän kaiken ymmärtämiseen on tuonut ensimmäinen suomeksi kirjoitettu ja sukellusliiton julkaisema sukelluskuvaus-kirja.

Sukelluskuvaus Mikko Voipio ,sukellusliitto ry.

Kirjaan on kiteytetty hyvin kaikki oleellinen. Netistä löytyy myös paljon avuja kuvaamiseen ,joista yksi esimerkki löytyy täältä . kurssitusta kuvaamisen saloihin , sitäkin tarvitaan.

 Jotain uutta ja jotain vanhaa tulevalle vuodelle.. varustehuoltoa ennen kesää. Muutin myös blogin nimen. Pohjan perukoilla jatketaan :)

Hylkysukellus 2013 seminaari

Hyvä sukellusvuoden aloitus. Kolmatta kertaa pidetyn hylkyseminaarin auditorioon oli pakkautunut tuvan täydeltä aihetta harrastavia ihmisiä. Sukeltajia , viranomaisia, tutkijoita jne.. aika ei todellakaan tullut pitkäksi päivän esitysten aikana. Hyvin toteutettuun tapahtumaan oli kerätty aiheita useilta eri tahoilta.
Päivän esityksen aloitti museoviraston Maija Matikka ajankohtaista hylkysuojelusta osiollaan. Vuoden 2012 uusista vedenalaislöydöksistä ja heidän organisaatiomuutoksistaan museoviraston toiminnassa. Maija otti puheeksi myös viime vuoden aikana julkisuudessakin olleet hylkyihin kajoamiset. Harmittavia tapauksia , joiden toivoisi loppuvan. Maijan esityksen kuvasarjaan oli "putkahtanut" yksi meidänkin ottama viistokuva, joka toki sydäntä lämmitti :)

Maijan esityksen jälkeen käsiteltiin museoviraston tutkijan Riikka Alvikin  kertomusta Wrouw-Maria veden alla hankkeen tuloksista ( 2009 - 2012 ) ja mitä tämän jälkeen tulee tapahtumaan, vai tapahtuuko mitään ? Aiheesta löytyy runsaasti tietoa tältä museoviraston saitilta >  wrouw maria
Wrouw Marian tutkimukset siis ovat tältä erää ohi, mutta nostoon liittyviä kustannuksiakin oli mietitty. Hintalappua operaatiolle kertyisi n.100 milj. euroa, joten rahoja siihen ei ihan heti tule löytymään. Myöskin Wasa laivan konservoinnin yhteydessä tulleet ongelmat rikki ja rautayhdisteiden kanssa ovat vaikuttaneet huonontavasti wrouw marian nostohaaveisiin. Toivottavasti hanke joskus toteutuisi, koska se toisi lisäpotkua meriarkeologiseen tutkimukseen. Wrouw Maria jatkaa siis lepoaan suojaisessa syvänteessä jurmon saaren lähettyvillä..
Esitys "haaksirikkoja Hangosta- Korpoströmiin" toi tietoa 1600- luvun haaksirikkotietoutta tuomiokapitulin arkistoista ja siitä kuinka vaikeaa on löytää tämän vuosisadan merihistoriaa arkistoista. Esityksessä havainnollistettiin hyvin sen ajan saaristoelämää ja haaksirikkojen merkitystä saariston asukkaille. koska käytännössä haaksirikot toivat tuloja saaristolaisille kaikenlaisen tavaran muodossa. Tiedetään jopa tapaus 1600-luvulta jostain turun saaristosta, jossa asukkaat hämäsivät alueella liikkuvia kuninkaan aluksia. Saaristolaiset kiinnittivät lyhtyjä laiduntavien lehmien kaulaan, jolloin alukset karauttivat kareille väärän "opastuksen" johdosta. Tästä kimpaantuneena silloinen kuningas lähetti saarelle sotajoukon kurinpitotoimenpiteisiin ja nähtävästi tapatti saaren asukkaat.

sukeltajat ry. jatkoi tästä. Esitys piti sisällään kertomuksia heidän toiminnastaan hylkyjen parissa 70-luvulta asti ja jatkosuunnitelmistaan tulevaisuudessa. Tämän ryhmän toiminnasta on "jatkojalostunut" myöskin hylyt.net sivusto ja kirjallisuuttakin. Ryhmän toimintatapa on juurikin sellaista, joka jättää jälkensä hylkytutkimukseen. Kaikki kirjataan asiantuntevasti. Kaikki hylkytutkimus, josta ei jää mitään paperille, ei ole hylkytutkimusta. Näinhän se on.

Virolaiset esittäjät Marii Asmer ja Ivar Treffner toivat tietoutta viron vedenalaisesta kulttuuriperinnnöstä ja lainsäädännöstä viron aluevesillä.Viron lainsäädäntö on hyvin erilainen verrattuna suomen lainsäädäntöön kaikin puolin.Ivar kertoi, että lainsäädäntöä ollaan muuttamassa, mutta se ymmärrettävästi se vie aikaa. Sukeltaminen viron aluevesillä toki on mahdollista. Hän suositteli ottamaan yhteyttä paikallisiin sukelluskerhoihin, jotka järjestävät alueella toimintaa. Tämä helpottaa huomattavasti sukellusten järjestämistä alueella.
Marii kertoi shipwher projektista . Shipwher on viron ved.alaisen kulttuuriperinnön digitalisointi projekti . Tässä hankkeessa ovat mukana myös itämeren rannikon maat. Jossain vaiheessa saadaan siis hyvin kattava net.arkisto koko itämeren alueelta.

ghostfishing  toi erikoisen ryhmän toiminnan tietouteen ( ainakin minulle). Nimittäin mereen jätetyt kalapyydykset ovat muodostuneet melkoiseksi ongelmaksi maailman merillä. Tämä alkuaan hollantilainen ryhmä kerää talkoovoimin hylkyihin ja merenalaisiin esteisiin tarttuneita pyydyksiä, verkoista trooleihin. Nämä pyydykset muodostavat uhan myös sukeltajille, mutta ennenkaikkea suurin ongelma "haamuverkoilla" on mereneliöstölle. Pyydykset kun jatkavat pyyntiään meressä vielä pitkään, tuhoten kala ja merieliöstö kantaa. Ryhmä esitti videon, joka oli kuvattu muistaakseni kaliforniassa. Hylky oli kauttaaltaan täynnä pyydyksiä. jopa kymmeniä tonneja verkkoja oli takertunut aluksen rakenteisiin. Ryhmä käytti nostosäkkejä apunaan verkkojen pinnalle tuonnissa. Vaarallista touhua, koska näkyvyys on usein hyvin heikko. Vedenalaisten kohteiden poijutus varmaankin ehkäisisi verkkojen takertumista. Kenelle se sitten kuuluisi ? onkin miettimisen paikka.Vastaavaan touhuun jouduttiin itsekkin viime kesänä kun saksimme verkot pois löytämämme kukkokarin hylyn rakenteista. Keinot on vähissä sukeltajallakin, jos niihin takertuisi. Ryhmältä löytyy useita videoita aiheesta you tubesta . tässä niistä yksi ghostfishing.

Dykpark vättern esitys oli loistava ! Esitys kertoi uudesta tavasta visualisoida hylkyjä digitaalisin menetelmin. Esitys kulminoitui eric nordevall aluksen tarinaan, joka upposi vättern järvelle 1800-luvun puolivälissä. Kyseisen visualisoinnin tekijä oli tehnyt 3D-kuvaustekniikalla aivan uskomattoman hienon "videoshown" aluksesta. Sukeltajat salissa suorastaan "kohahtivat" nähtyään esityksen. Hämmästyttävintä tässä oli vielä se, että kaikki oli tehty ilman minkäänlaista tukirahoitusta mistään päin. Ainoastaan n. 1000e. hän oli saanut eräältä lehdeltä, joka oli julkaissut laittomasti hänen kuviaan lehdessään :) Eric Nordevall aluksesta tehty esitys löytyy täältä . Katsokaa ja sukeltakaa virtuaalisesti alukseen !

Viimeisenä , muttei todellakaan vähäisimpänä !  näimme esityksen Armoured cruiser Pallada aluksesta.
Jouni Polkko badewanne ryhmästä  kertoi sotahistoriallisen tarinan WW1 sodan aikaisista tapahtumista ja Venäjän laivaston massiivisesta Pallada .panssarialuksesta.  Alus räjähti suomenlahdella saatuaan osuman saksalaisen sukellusveneen torpedosta. Badewanne ryhmä oli tutkinut alusta jo pitkään ja national geographic on tehnyt myös dokumentin kyseisestä aluksesta ryhmän materiaalia apuna käyttäen. Panssarialuksen jäänteet ovat selvinneet onneksi hylkyrosvoukselta, johtuen kohteen syvyydestäkin . katselimme loistavaa videomateriaalia aluksesta seminaarin päätteeksi.

Oltiinhan tuota venemessuillakin samoissa tiloissa ! Upeita veneitä halli täynnä . Ikävä muistutus taas lompakkoni tyhjyydestä :)