Avovesikauden lopettelua

Talvi käsillä, niin kuin kuvasta näkyy. Kesä oli kyllä säiden suhteen todella heikko, koska tuuliset ja sateiset ilmat pilasivat monta sukellus ja viistotusreissua. Viistottaminen kun vaatii kohtuu tyvenet meri säät, jotta kuvasta jotain selvää saisi. Säistä huolimatta oli kuitenkin kaikin puolin hyvä vuosi kokonaisuutena. Homma saatiin käyntiin ja jotain löydettiinkin :) Tulevana kesänä 2013 sitten keskitytäänkin mm. saarien suojapoukamiin jne. joissa "jotain" meitä voi odottaa. Perämeren hylkyjen etsintä on alkanut kiinnostaa myös hylyt.nettiä , jossa koostetaan nyt myös arkistoista tietoa perämerellä tapahtuneista havereista. Toivottavasti lisää tietoa löytyy myös sieltä. Parin vuoden aikana on selvinnyt kaikenlaista. Yksi syy puutteellisiin haaksirikko tietoihin on siinä, että vanhat tiedot lepäävät ruotsin arkistoissa ja sinne pääsy jo kielimuurin takia on vaivalloista. Tästä syystä täytyykin nyt keskittyä niiden meressä lepäävien hylkyjen etsintään ja tätä kautta yrittää saada arkistojen ihmiset kiinnostumaan lisää aiheesta. "p..se edeltä puuhun" niin sanotusti :)
Suunnitteilla olevat tuulivoimapuistot ovat myös lisänneet pohja-alueiden tutkimusta pitkin perämeren rannikkoa ja näiden sijoittamisessa joudutaan huomioimaan mahdollisten hylkyjen sijainnit. Myös pyhäjoen ydinvoimalahankeesta johtuen rannikolla tehtiin kattavia merenpohjatutkimuksia. Kaikki nämä yhdessä tulevat varmasti lisäämään tietoa.
Vielä täytyisi ehtiä edes yhdelle avovesisukellukselle. Sain vihdoin uuden suk.valaisimeni light for me:lta .Sitä pitäisi päästä pimeäsukellukselle vielä testaamaan .Tämä on jo kolmas valaisin minkä he minulle lähettävät. Syystä, että tämän led-valaisimen nihm-akut eivät kestäneet minun käytössäni kuin pari kymmentä käyttökertaa maksimissaan, kunnes akku valutti nesteensä ulos.. syynä oli valmistajan mukaan huonot kiinassa valmistetut akut. Odotin tätäkin 7xpg Rec li-lon valaisinta sitten taas n.4 kuukautta ! Luottamus tähän valaisimeen on kyllä huvennut , mutta ei voi nyt kuin toivoa parasta. Valmistaja kertoi uuden valaisimen akun olevan panasonicin valmistama keraamipinnotteinen lithium-akku , joissa ei ole havaittu vastaavia kennon hajoamisia. En kyllä suosittelisi tätä "kannua" varsinkaan tekniikkasukeltajien käyttöön. Vaikkakin heillä useampi valaisin on varalla onkin . Hintaa hyvillä valaisimilla toki on, mutta niiden valotehokkuutta pidän yhtenä sukellusturvallisuuden kriteerinä .

7xpg rec li-lon "paljutestissä"

Kurkistus hinaajan hylylle

Tovi on kulunut kun edellistä kirjotusta rustailin, vaikka touhua on riittänytkin. Mediaakin on "ruokittu" hylkytietoudella viimeisen kuukauden aikana. Ylen uutisoinnissa ja paikallisessa pohjolan sanomissa oli touhustamme juttua ihan mukavasti. Tätä kautta onkin tullut jo lisätietoja mm. kukkokarin hylkyyn liittyen. Tarinan mukaan alus olisi jäänyt karille kuusiluodon pohjoispuolelle 1920-luvun puolivälissä, jossa sitä oli sitten purettu ja siirretty kukkokarin vierustalle pois muiden alusten tieltä. Niin tai näin , täyttä varmuutta ei aluksen tapahtumista ei kuitenkaan vielä ole. Viistotuksiakin on suoritettu , mutta monta reissua merelle on jäänyt tekemättä tuulisten säiden vuoksi. Vihdoin kuitenkin tuulet tyyntyivät ja vedet kirkastuivat. Päätin kerätä varusteeni ja lähteä kuvaamaan haaparannan säiviksessä olevaa Staffan hinaajan hylkyä. Vastaavia kirkkauksia meidän vesissämme tulee harvoin vastaan , enkä ole onnistunut saamaan Gopro kamerallani mielestäni onnistuneita kuvia. Se kun on täysin säädötön kamera ja aikaisempi kotelokin kameralle oli väärä ved.alaisiin kuvauksiin. Flatlens-kotelon ansiosta tarkkuutta kuville tulikin mukavasti ja hylyn matala sijainti paransi luonnonvalotusta mukavasti. Meidän oloissahan on mahdotonta saada kokonaista kuvaa hylyistä samaantapaan kuin jossakin valtamerten kirkkaissa olosuhteissa , joten yritin poimia yksityiskohtia rakenteista. Staffan hinaaja on n. 35m. pitkä ja 6-7m leveä . Aikaisemmassa jutussani taisin aluksesta jotain kertoakin , mutta lisätietona voisi lisätä , että aluksen omistaja olisi ollut pettynyt sen merenkulku ominaisuuksiin ja pitänyt sitä lähinnä kettinkivarastona säiviksen laiturin lähellä. En yhtään ihmettele kun aluksen suhdemittoja katsoo. aluksen pituus / leveys ja syväys ei näin maallikon silmäänkään sovellu merenkulkuun. Aluksen peräsinkin on todella pieni suhteessa aluksen kokoon vaikkakin potkurissa on kokoa. Joka tapauksessa kirkkautta riitti ja sain hyviä kuvia. Ahvenia oli todella runsaasti aluksen kannella. Ne eivät juurikaan pelkää sukeltajia , vaan tulevat aivan käden ulottuville katselemaan.

Ahvenet hinaaja hylyllä

"Bogserbåt Staffan" on helppo kohde kaikentasoisille sukeltajille. Hylky on poijutettu ja pohjaa myöten kulkee naru säiviksen möljältä hinaajan potkurille. kaikenlaista romua on vieläkin jäljellä pitkin kansirakenteita. käymäkeloja , vaijereita , venttiileitä ja ankkuripelikin löytyy keulasta . Hinaajan runko on pysynyt ehjänä varmaankin siitä syystä , että se on suojaisessa poukamassa. Sitä eivät pääse aallokko ja jäät runnomaan. Vain kannella olleet hytit ja piiput ovat poissa.

peräprofiili pohjasta päin

portaat ruumaan

Alien ? ( hytin jäänteitä )

ankkuripeli keulassa

hauki käymäkelan alla keulassa

kansirakennelmat hajalla laivan keskiosassa

Aina ei sukeltaessa tarvitse päästä syvälle nähdäkseen jotain erikoista . Aivan snorkkelointi varusteillakin pärjää joskus mainiosti. Mikä noissa uponneissa aluksissa sitten kiinnostaa ? näkeehän noita laivoja pinnallakin !     Niin .. näissä hylyissä on jotain salaperäistä. Se täytyy itse kokea :)

Lomailua maalla ja merellä

Merikeskus Wellamo

Kahden viikon reissailu pitkin ja poikin suomenniemeä olisi nyt saatu päätökseen. Kaksi tuhatta kilometriä mantereella ja 100 kilometriä perämeren saaristossa. Aika pysähtyä ja kirjoitella siitä tänne blogiinkin. Pakko todeta, että Suomi on kaunis maa ja näkemistä riittää. Hidas ja kiireetön matkanteko sen näkemiseen on siihen se parhain vaihtoehto. Tornio-Kalajoki-Vaasa-Hämeenlinna-Helsinki-Kotka-Imatra-Lappeenranta-Savonlinna-Iisalmi-Tornio oli reititys. Kalajoki oli se ensimmäinen "merellinen osio" reissusta. Pakko kyllä sanoa, että paikka kyllä jo kärsii massaturismin ansiosta. Kaikille on jotakin laidasta laitaan. Kalajoki tarjoaa toki lapsiperheille ja harrastuksille kaikenlaista, mutta näköalat on jo mielestäni pilattu hotelli , mökki ja karavaanialueista . Niin .. mitä sitä sitten kukainenkin arvostaa ..?

kuutti kalajoen hiekoilla

Tarinaa riittäisi paljonkin, mutta jottei blogista nyt ihan matkapäiväkirjaa tulisi, niin yritän poimia tekstiin tämän blogin teemaan liittyviä asioita. Naisväkihän tietenkin piti helsingin shoppailuparatiisia reissun kohokohtanaan, mutta minulle merikeskus Wellamo kotkassa oli se huipennus.Itse rakennuskin on jo näkemisen arvoinen. Kolmensadan metrin pituinen aallon muotoinen rakennus kotkan satama-alueella on hulppean hieno. Poikkeaa kyllä tavanomaisista museorakennuksista aikalailla. Tilat sisällä ovat avaria ja korkeita täynnä merellistä historiaa suomesta. Ei sellainen tunkkainen pieni kuuma museorakennus, joita suomi on pullollaan.

Kiinnostavin sisältö oli "mereen menetetyt" näyttelyssä, jossa oli materiaalia Wrouw marian ja St. mikaelin hylyistä. Virtuaalinen sukellus 3D- tekniikalla Wrouw marialle oli kokemus sinänsä , mutta ei siinä ihan sitä oikean sukelluksen tuntua tullut :) Kuitenkin on hyvä, että hylyt on tuotu näinkin esiin, koska näillä näkymin noita aluksia ei tulla koskaan pohjasta nostamaan. Ne ovat pohjassa kunnes hajoavat sisältöineen päivineen.
Kuvausta tuossa mereen menetyt salissa ei saanut suorittaa edes ilman salamaa, joka kyllä vähän kismitti.

 
 Viikon ajelun jälkeen kun saavuimme kotikonnuille tornioon alkoi välitön pakkaaminen Sandskärin retkelle Ruotsin haaparannan saaristoon.  Evästä lähinnä ja lämmintä vaatetusta, koska sääennustukset näyttivät melko pahoilta neljäksi päiväksi eteenpäin. Sukellusvarustukset kannoimme jo lähtöä edeltävänä alukseen ja suoritimme tarpeelliset huoltotoimenpiteet Decolla. Lähtöpäivän aamu valkeni puolipilvisenä ja tyvenenä. Alkumatkasta taivaskin kirkastui ja selkäsarveen päästyämme ilma oli mitä mainioin. Päätimme ottaa lähempänä avomerta olevan reitin sandskäriin tyvenen sään vuoksi. Hieman yritimme viistottaa luotaimella selkäsarven länsipuolella, mutta viistokalan painotus oli hieman pielessä ja kuvaa ei saatu kunnollista alueelta.
Sandskärin saareen saavuttiin sitten n.neljän tunnin ajon jälkeen. Kalastajamökit saaressa olivatkin parempia mitä oletettiin .Kaasuliesillä ja kaasujääkaapilla varustettuja neljän hengen mökkejä.

 Saapumispäivän iltana tuuli alkoikin jo viriämään ja seuraavana päivänä sadetta riitti päiväksi. Hylkäsimme viistotus ja sukellusajatukset ja lähdimme patikoimaan saarta päästä päähän kahden perheen voimin.Ei voisi kuvitella miten yhdelle saarelle mahtuu niin monenlaista maastoa ! Sandskär on n.viisi kilometriä pitkä ja sille mahtuu metsiä , jäkälänummia, valtavia hiekkadyynejä , tasaisia "hiekkastadioneja" ja hiekkarantaa saaren mitalla. Oudoimmalta tuntui kun nousit mäntykelometsästä sääskien keskeltä hiekkadyynin päälle niin sen takaa aukesi tasainen hiekkavalleilla reunustettu "stadion" . Luonnon muovaama sellainen. Olo oli kuin hobiteilla taru sormusten herrasta tarinassa  , niin uskomattoman hieno saari oli. Sandskär kapenee pohjoisosastaan ja siellä sijaitsevat satoja metrejä pitkät hiekkarannat kummallakin puolta saarta. Kalajokikin kalpenee tämän saaren rinnalla, mutta siitähän me ei huudella :)

västra stadion

kelo

pitkospuilla

tiheää mäntymetsää

sandskär pohjoisrantaa

östra stadion

heh ..

Saaren läpi kulkee pitkospuu reitti, jota pitkin on toki hyvä kulkea kuivalla säällä . Sadekelillä tosin sai olla kyllä todella tarkkana jottei liukastunut matkan varrella. Patikointi retken jälkeen tuuli näytti tyyntymisen merkkejä illalla ja päätimmekin lähteä viistoluotaamaan mahdollista hylkytietoa. Oli tiedossa, että tuuli tulee nousemaan aamuyöstä jopa myrskylukemiin , joten riskien arvionti  ennen lähtöä oli paikallaan , koska sandskär sijaitsee avomeren äärellä. Emme halunneet siihen "röykytykseen" mitä oli tulossa ..Kellotus ja viistotus-suunnitelmat ja eiku menoksi . Viistotuksessa ei näkynyt mitään mainittavaa , vaikkakin lähdetiedon mukaan alueella olisi tarttunut verkot isolla aluella kiinni, jopa niin pahoin ettei niitä sieltä ehjänä ole ylös saatu... no.. paluumatkalla tuuli jo osoitti nousua ja tavaroista veneessä sai tosissaan pitää jo kiinni kun lähestyimme suojasatamaamme. kellokin näytti jo neljää yöllä saapuessa. Myrskyinen lauantai menikin sitten pirtissä, syödessä ja saunoessa. Reissussa mukana olleet lapsetkin nauttivat saaressa. Ei kuulunut kertaakaan kitinää, että olisi tylsää tai tekemisen puutetta. Sade ja myrskykään ei tunnelmaa pilannut. Mikäs sen mukavampaa kun aalto lyö aallonmurtajalle ja kastelee likomäräksi ja sitten lämpimään saunaan :)

aallonmurtaja

Tuuli nousi parhaimmillaan 15m/s sekunnissa puuskissa. Avomeren äärellä se kyllä herätti nöyryyttä merta ja merenkulkijoita kohtaan. Varsinkin purjelaiva-aikakaudelta . Sandskärin ympäristössä onkin tapahtunut haaksirikkoja. Näistä tunnetuin on v. 1886 lokakuussa tapahtunut "Elvine" purjealuksen haaksirikko, jossa menehtyi yksi aluksen miehistön jäsen. Alus ajoi karille sandskäristä lounaaseen ja miehistö hädin tuskin onnistui pelastautumaan saarelle. Yksi jäsen menehtyi ja hänet on haudattu saaressa sijaitsevan kappelin taakse. Meri on tuonut sandskärin rantaan myrkyissä jopa isoja väyläpoijuja. n. 9m.metrin poiju lepää sandskärin etelärannassa jonkin myrskyn tuomana.

sandskärin kappeli

Sunnuntai aukeni selkenevässä ja lämpimässä säässä. Tieto lähdöstä suoraan sanoen vähän keljutti, koska saarella olo katkaisi mukavasti suhteet mantereelle ja siellä olon rutiineihin...Naurettiinkin , ettei olisi mitään tietoa vaikka mantereella olisi liikekannallepano sotaan menossa. Niin rauhassa saaressa saa olla. Kaukana gsm-verkoista ja yhteyksistä muuhun maailmaan. Ei voisi euronkriisit vähempää kiinnostaa :)
Mutta aika kului, vaikka olisi halunnut vielä jäädä saarelle. Paluumatka olikin tyyntä ja lämmintä. Päätimme ettemme sukella vaan keräämme viistotustietoa seskar-furö saaren alueelta, jonka lähistöllä on tapahtunut haaksirikkoja 1700-luvun lopulla. Vesialueet siellä olivat jokseenkin hankalat, koska rannat syvenevät todella jyrkästi n.50 metriin asti . Seuraavaan kertaan sitten .. mitään ei löytynyt . Pieni uintirantautuminen seskar-furön rantaan ja kotia kohti. Matkaa reissussa perämeren saarissa tuli n. 100 km. (60mpk.) Monenlaisia kelejä säiden suhteen. Oli hienoa saapua tyvenessä ilta-auringon laskussa kotisatamaan. Iso kiitos vielä matkassa olleille !

Puualuksen hylky

virolainen kuunari ”Hans”kokonaisuudessaan

Aluksen keula, kiinni jäänyt verkko näkyy keulan oikeassa reunassa

Vauhdikkaasti on lähtenyt tämä kesä liikkeelle ja viistoluotauksia on jatkettu. Edellisen tekstini " hylky" on vieläkin tarkistamatta , mutta lisäviistotusten valossa siellä jotain ehkä on , mutta tarkistussukellus siis vielä käymättä . 
Nyt kuitenkin löysimme jotain suurta ja uuden kohteen ! Maanantai aamuna päätimme lähteä Jarmon kanssa testaamaan luotausvarusteita kumiveneellä lähisaariin ja tutkia vähän erään saaren läheisyydessä olevaa tarinaa, jonka mukaan pohjassa on jotain "levyjä",  metallilevyjä tms. jotain suurta siellä kuulemma on .. Aamu ei olisi voinut olla ilmankaan suhteen parempi . Meri oli "rasvatyyni" ja aurinko paistoi. Vartin viistotuksen jälkeen näytölle alkoi piirtyä jotain suurta ! Hylky ! kylkikaaretkin näkyivät selvästi kuvassa. Kyljet jättivät selvän varjon taakseen viistoluotaimen ohittaessa sen. Merkkauspoiju paikoilleen ja uusia ajolinjoja ohi kohteesta. Miten noin iso kohde on voinut pysyä salassa pinnan alla ? Aluksesta ei ollut mitään ennakkotietoja aiemmin ja nyt tällainen tulee vastaan. Ei muuta kuin viistokamat rantaan ja sukelluskamat tilalle. Sukelluksella selvisi heti ettei tässä ole nyt mistään soutuveneestä kysymys , kun massiiviset rakenteet tuli vastaan. Tasasaumainen ja ruumakin on ollut sisälaudoitettu , joten jonkinlaisesta vanhasta rahtialuksesta on luultavasti kysymys.Kansirakenteet ovat poissa . Köli ja sikoköli ovat mudassa , joten mahdollisten mastojen määrää ei voi päätellä mastonjalkojen perusteella.  Perään tultaessa huomaan, että aluksen kylkikaaria on sahattu poikki . Aluksesta on siis pelastettu kaikki irtisaatu pinnanpäällinen kiinteä rakenne. Matalassahan laiva onkin, vain neljän metrin syvyydessä, joten pintarakenteiden pelastaminen on ollut "helppoa". Jos aluksessa on ollut takiloinnit ja purjeet , niin nehän on pelastettu heti, koska niiden arvo on ollut puolet aluksen hinnasta. Perässä ovat kyljet jo irronneet perärangasta mutta keulassa kyljet ovat vielä kiinni keularangassa. Aluksen pituudeksi selvisi n.28 metriä . leveyttä n.10-11 metriä. 1/3 siis , joka oli yleinen mittasuhde vanhoissa aluksissa. Keularanka nousee jyrkästi pohjasta paksuudeltaan 50 x 30 cm. Vankkaa tekoa, jotain kovempaa puumateriaalia samoin kuin perärankakin. Ikämääritystä aluksesta paha sanoa vielä mutta oletus olisi , että sijoittuu jonnekin 1800-1900 luvun taitteeseen ehkä, koska vieressä sijaitsee aikoinaan vilkaskin sahastaan tunnettu saari. Pintapalaverissa selviääkin, että alueelle on jäänyt aikoinaan kuulemma alus jäihin kiinni talven tullessa . Pintamiehemme Esa veresti muistinsa lokeroita ja muista kuulleensa tarinan tällaisesta tapahtumasta. Nyt sitten kertoi .. :) Varmaankin lisätietoa tulee kunhan lasketaan kylkikaaret jne.. vesien kirkastuessa sitten valokuviakin hylyltä .

-edit- 9.2.2022 Alus on todennäköisesti virolainen v.1900 männystä rakennettu kuunari ”Hans” , joka jäi jäihin kuusiluodon edustalle v. 1919 ja digiarkistojen mukaan huutokaupattiin hylkynä v. 1920 elokuun 27 päivänä

Lupia , lakipykäliä ja etsintäsuunnitelmia

Pari päivää sitten putkahti Ruotsin puolustusvoimilta lupa viistokaiutukseen määritetyille alueille Haaparannan saaristoon. Nyt odotellaan sitten vielä Suomesta vastaavaa lupaa. Jotenkin näissä lupien hauissa on omituista se, että kukaan ei varsinaisesti kiellä viistokaiun käyttöä keneltäkään. Niitä saa käyttää ja asentaa kuka tahansa veneisiinsä samaantapaan kuin kaikuluotaimiakin, eikä niiden käyttöä kukaan valvo mihin tarkoitukseen niitä käytetään. Koordinoidussa hylkyjen etsinnässä kuitenkin lupien täytyy olla kunnossa, koska viranomaiset haluavat kontrolloida toimintaa mm. sotilaallisin perustein, mikä toisaalta on aivan ymmärrettävääkin. Tässäkin näkökulmassa on kuitenkin omituista se, että kuka tahansa voi katsoa julkisista merikartoista syvyyskäyrät jne. ja siten tehdä päätelmiä mm.pohjien muodoista.
Lainsäädäntö näyttäisi olevan tältä osin melkolailla samanlainen Ruotsin ja Suomen osalta . Ruotsin "lag om kulturminnen"on hiukan erilainen kuin suomessa merenpohjasta löydettävien esineiden kohdalta . Nämä katsotaan kuuluvaksi löytäjälle, mutta löytäjän on kuitenkin esitettävä ne ruotsin valtiolle lunastettavaksi laissa määritetyillä tavoilla . Muinaislöytöjä ovat esineet / hylyt joilta löydettäessä puuttuu omistaja ja jotka tavataan kiinteästä muinaisjäännöksestä tai sen luota sekä jotka liittyvät muinaisjäännökseen. Tällaiset löydöt tulevat suoraan lain perusteella valtion omaisuudeksi.
Näiden lakipykälien toimivuutta onkin testattu erilaisissa tuomioistuimissa viime vuosina löytöjä kohdattaessa. Tunnetuin näistä tapauksista Suomessa onkin varmaan Wrouw Marian tapaus, jonka Rauno Koivusaari löysi saaristomereltä v.1999, mutta se onkin pitkä tarina, johon ei nyt takerruta.
Eri maiden museovirastojen vaan tulisi käydä nyt avointa keskustelua siitä, miten näiden mittaamattoman arvokkaiden kulttuurihistoriallisten kohteiden tutkiminen suoritettaisiin. Käytännössä se on jo nyt laitesukellusharrastajien varassa, mutta kaikkien osapuolien pitäisi löytää keino sille, miten nämä löydöt parhaiten tuotaisiin esiin kaikelle kansalle. Rahastahan se on suurimmaksi osaksi kiinni. Vapaaehtoistyönä tapahtuvaa meriarkeologista toimintaa pitäisi tukea enemmän, koska sieltä ne voimavarat ja jopa säästötkin löytyvät.

Puitteet etsinnöille olisivat siis valmiit lupien, kaluston ja sukeltajien osalta. Ensimmäisinä etsintäkohteinamme tulee tietenkin olemaan lähdetietojen antamien haaksirikkotapausten tutkiminen. Vanhat sisääntuloväylät Tornio-Haaparanta saaristoon ovat merkittävässä osassa etsinnöissä. Saarien suojasatamat ja karikoiden ympäristöt . Ominaispiirteensä antaa etsinnöille se, että maannousema alueella on 1m. / 100v. , joten nykyiset luodot olivat salakareina purjelaiva-aikakauden huippuvuosina . Nämä ovat kirjoitusten mukaan aiheuttaneen lukuisia haaksirikkoja alueella. Oman hankaluutensa tuovat jokisuistot . Joet ovat muuttaneet virtausreittejään aikojen saatossa väylien varrella. Tornionjoen pääväyläkin kulki reilu pari sataa vuotta sitten aivan eri paikasta kuin nyt. Pääväylä kulki kaupungin länsipuolelta ja purjealukset rantautuivat nykyisen kauppakeskuksen alueella maihin. Jokisuistojen virtaukset ovat tuoneet humusta runsaasti perämeren pohjukkaan ja näkyvyys sukelluksilla on heikkoa maksimissaan n.3m luokkaa ja pimeys veden alla tulee jo neljässä metrissä kirkkaana kesäpäivänäkin . Sukellussuunnitelmat täytyy rakentaa osin luolasukellus turvallisuus ohjeilla, jotka määrittelevät varusteille ja sukeltajien taidoille vaatimuksia. Karkeana arviona voisi sanoa, ettei läheltä jokisuistoja löydy mitään ehjää kohdetta. ehkä saarien suojista tai osin mutaan vajonneita hylkyjä voi olla .
Tukkiuittojen aikakin vaati alueella veronsa hylkyjen muodossa. Hinaajat vetivät pitkiä tukkinippuja perässään kaukaisille sahoille .Hinaajat olivat matalakölisiä voimakkaita vetojuhtia tuohon hommaan. Vaarana hinaajille oli mm. ns. "rekyyli". Kun hinaaja siis veti valtavan pitkää tukkinippuketjua perässään se jossain vaiheessa joutui tekemään loivan kaarron. Tällöin meri saattoi näyttää voimansa. Aallot ja tuuli painoivat massallaan tukkinippuja, jonka seurauksena hinaajan veto ei enää riittänyt, silloin tämä "rekyyli", vastavoima veti sen pinnan alle. Tällaisia tapauksia tiedetään useampia lähialueeltamme.

Haaparannan Säiviksen lähellä sijaitsee hinaajan hylky uittojen aikakaudelta. Hinaaja "staffan" on melko hyvin säilynyt 35m. pitkä ja syvyyttäkään ei ole kuin 4m. Tämä hinaaja upposi 50-luvun lopulla talviaikaan saatuaan vuodon potkuriakselin kautta . Höyrykäyttöinen alus on alunperin toiminut tukholman saariston reittiliikenteessä 1900-luvun alkupuoliskolla , jonka jälkeen säivisläinen sahayrittäjä John Waltari osti sen ja muokkasi sitä hinaaja käyttötarkoitukseen .Alus on ollut normaalia hienompi hinaajaksi kokonsa ja koristelunsa puolesta, Sen kyljissä on vieläkin pyöreät laivaikkunat ja metalliset "koristekranssit" . Kansirakennelmat ovat hajonneet suurilta osin , mutta luultavasti tammesta tehty kansi on osin ehjä ja sen alla näkyvät myös höyrykattilat .Suuri potkuri ja peräsin ovat ehjinä . Kannelta löytyy keulasta ankkuripelit ja käymäkela . Ankkuriketju lähtee keulasta eteenpäin , mutta se vajoaa kauempana mutapohjaan , eikä sitä enää löytynyt. Runko aluksessa on vielä siis täysin ehjä ja pyöreä peräkansi kaiteineen ovat vielä paikallaan. Kohde on hyvä ja helppo harjoituspaikka myös sukeltajille, joita vaikkapa meriarkeologia kiinnostaa. Mittaamisten ja erilaisten huomioiden harjoittelua on helppo harjoitella tässä kohteessa .Ohessa vielä kuva "Staffanin" peräkannelta. Vähän suttuinen , mutta kaipa siitä jotain erottaa ? Nämä humuspitoiset vedet tuovat haastetta kuvaamiseen ja kalustoon .. siitäpä sitten tuonnenpana :)
  
 

Haaksirikkoja ja laivanrakennusta

Niinkuin blogin aloituksessa viittasin , niin alueeltamme ei tunneta juurikaan hylkykohteita . Kuitenkin pari haaksirikkotapausta tiedetään yksityiskohtaisesti . Suurin piirtein saman kokoluokan alukset olivat 1800-luvun lopun ajalle tyypillisiä  höyrykäyttöisiä kuunareita ja kumpikin näistä haaksirikkoutui Selkäsarven lähelle . Kirjassa : Scripta historica -kemin sataman varhaisvuosia ( Ossi Hedman) on suora lainaus kuunari Julianin kohtalonhetkistä ..

 Heinäkuun 11.päivänä 1890 ilmoitti Carl Salmela kemin tullikamarille , että hän oli edellisenä päivänä tavannut ulkomerellä hylkynä ajelehtineen kuunari Julianin . Salmela kuljetti tämän Wätösta kotoisin olevan laivan sarveen , jossa se upposi . Kapteeni C.P Mattson ilmoitti myöhemmin , että haaksirikon syynä olleen sumu .

Paikalliset tuntevat Julianin nimeenomaan tiililastistaan , josta tiedetään haetun monen alueen pirtin tulisija tarvikkeet , koska haaksirikkoutunut alus oli matalassa selkäsarven etelärannassa . Metsähallitus ja museovirasto tiedustelivat v. 2010 kohdetietoja aluksesta . Seuramme tarkisti alueen ja tarkemmat tiedot löytyvät nyt tuosta linkistä > http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=1870
Toinen alus s/s Albano haaksirikkoutui myös siis sarven lähettyville . Tämä alus ajoi karille v. 1897 oltuaan menossa alakalixiin painolastissa . Myöhemmin alus oli tullihuutokaupassa ja urakoitsijan toimesta se räjäytettiin luultavasti selkäsarven länsipuolella lähellä valtakunnan rajaa . Albanon historiikki löytyy myös tuolta museoviraston rekisteristä ja tästä linkistä > http://www.norwayheritage.com/p_ship.asp?sh=alban  Julian ja Albano ovat kumpainenkin täysin kappaleina , joten varsinaisiksi "hylkykohteiksi " näistä ei enää ole .
Tornionlaakson historia 2 . kirjassa taas on mielenkiintoista kertomusta vanhemmalta ajalta . Lainaus kirjasta >

..toisentyyppisiä olivat ne alukset , jotka rakennettiin vieraiden kauppiaiden tilauksesta ja jossa torniolaiset toimivat vain alihankkijoina ja työnvalvojina . Vuosina 1776 -1807 tiedetään varmuudella ainakin 18 alusta myydyiksi tällä tavalla .. Ensimmäinen tilauksesta rakennettu oli vuonna 1776 englantilaisen kauppiaan T . Gilbertin peräti 330 lästiä ( 1 lästi on n. 2400kg ) vetänyt parkki "Gustav" , joka kuitenkin upposi heti lähdettyään torniosta . Sitä hakemaan oli saapunut brittimerikapteeni W. Fountain . Kun laiva menetettiin , määräsi Gilbert heti tilattavaksi uuden . Tämä parkki "Worslay" valmistui vasta seuraavana vuonna ja koko talven kapteeni Fountain asui torniossa ja lähiseudulla . Lienee varmaa , että niiden edustajat hakeutuivat tornion seudulle tukholmalaisten valtaporvareiden opastamina .

Melkolailla surkuhupaisa tilanne ollut tuo aikoinaan . Mistäköhän uppoaminen johtui ? olikohan kolmimastoparkissa liian vähän painolastia ja purjeiden noston yhteydessä se kaatui ? Aluksellehan kävi kuin Wasa-laivalle aikoinaan !  Tämä uponnut alus on ehkä vieläkin tornion edustalla ja sitäkin tulemme tulevana kesänä etsimään . Kyseessä oli tuolta aikakaudelta valtamerikäyttöönkin soveltuva alus .
Mielenkiintoisia tietoja ja tarinoita löytyy kirjallisuuden lähteistä , mutta arkistojen kätköistä löytyisi varmaan paljon lisää etsijälle . Josko joku arkistoja harrastava innostuisi niitä etsimään ?   ihmetellään ....

Blogin aloitus . " Hylkykuumetta " perämerellä ?

Suunnitellessani tätä blogia , mietin tietenkin osuvaa nimeä tämän aihepiirin ympäriltä , joten päädyin "länsi-pohjan hylyt " nimeen . Syystä , että tornionjokilaakson maakunnasta puhuttiin ruotsin vallan aikana nimeenomaan tällä nimikkeellä ja tämän blogin aihepiiri tulee koskettamaan hylkysukellusta , meriarkeologiaa ja merenkulun historiaa rajattomasti ilman maantieteellisiä rajoja . Raja , joka luotiin 1809 nykyiselle paikalleen ei ole muuttanut paikallisten ihmisten yhteiseloa ja perinteitä , vaan pikemminkin siitä on otettu "hyöty" monellakin eri tapaa mm. kaupanteossa jne ..
Mistäkö tarve sitten tällaiselle blogille ? Itämeren , suomenlahden ja pohjanlahden kaupungit ovat rakentuneet muinaisten kauppaväylien rannikoille . Meret olivat usein ainoita ja vaarallisia kauppareittejä rannikon kaupunkeihin . Tunnemme paljon kertomuksia saaristomeren haaksirikoista ja yleensäkin siitä , että merillemme on uponnut paljon aluksia erilaisten sattumuksien vuoksi . Usein niihin liittyy tragedioita ja historiallisia tapahtumiakin sotien muodossa . Talonpoikaispurjehdus oli myös voimissaan . Purjelaiva-aikakaudelta meillä on melko vähän tietoa , etenkin täällä "pohjan perukoilla " . Unohtunutta ja kadonnutta tietoa .Tämä aikakausi kaipaisi nyt enemmän huomiota , koska se on ollut perusta koko alueelle .

 Osalle länsi-pohjan asutuksille annettiin jo 1600-luvun alussa kaupunkioikeudet , joka kertoi alueen tärkeydestä silloiselle ruotsin kuninkaalle . Alue toimi "lapin porttina " maailmalle . Kaikki pohjoiskalotin kaupankäynti suoritettiin näistä rannikon kaupungeista kauemmas maailmalle . Hansakauppiaidenkin tiedetään tehneen kauppoja tornio ja kemijokisuilla keskiaikaan . Tällöin kaupanteko oli enemmänkin vaihtokauppaa eri tavaroilla mm.turkiksilla ja kaloilla . Myöhemmin purjelaiva-aikakauden kultavuosina 1700-luvulla länsipohjan alueen laivanrakennus nousi kukoistukseen samoin kuin monissa muissakin pohjanlahden ja perämeren  rannikkokaupungeissa . Yhtenä suurena tekijänä siihen oli Ruotsin saaristolaivaston suunnittelija  Fredrik_af_Chapman , joka inventoi rannikon puuvarantoja matkallaan ympäri pohjanlahden . Laivakokojen suuretessa chapman huomasi , että männystä voitaisiin saada huomattavasti tammea edullisempi rakennusmateriaali aluksiin ja sitä pohjoisen metsissä oli runsaasti . Mm .Tornio  möikin Tukholmaan 1700-luvun loppupuoliskolla keskimitaltaan ylivoimaisesti suurimmat alukset , koska järeät puuvarannot antoivat tähän mahdollisuuden .
 Historiallista perustetta hylkytutkimukselle ja meriarkeologialle siis löytyy .Tätä mieltä ovat myös suomen museoviraston meriarkeologian puolen ihmiset , koska alueeltamme tunnetaan hyvin vähän vedenalaisia kulttuurihistoriallisia kohteita museoviraston rekisteriportaalissa . Paikalliset ja yleishistorialliset kertomukset kuitenkin kertovat aivan toista sanomaa . Länsi-pohjan kohdalla vaan on kenties käynyt niin , että meriselitykset haaksirikoista ovat kadonneet Ruotsin arkistoihin ? Joka tapauksessa kirjallisuuden lähdetietoihin perustuvat haaksirikkotiedot tulevat niinkin kaukaa kuin 1500-luvun lopulta alueeltamme . Ruotsalainen meriarkeologi Christer Westerdahl kertoo näistä kirjassaan Norrlandsleden 2 .

Olisikohan tässä jo "perusteluita" tarpeeksi ?  No .. tässä on pohja , jolta lähdetään ja aihepiirin käytännön ympärillä tulee minun lisäkseni toimimaan tornionlaakson sukellusseura  , johon on nyt istutettu pahanlaatuinen "hylkykuume" ! Tulevan kesänä viistokaiutamme alueen vesistöjä ja niiltä tiimoilta tulen tänne jatkossa juttua lisäilemään .Blogin ulkoasu tulee vielä muuttumaan ..pahoittelen "suttuisuutta " :)