Vuonna 2003 , kun tähän laitesukellus harrastukseen "hurahdin" , niin mieleeni iskostui kuva sukellus oppikirjasta. Tässä kirjan kuvassa sukeltajat sukelsivat Hossan Öllörinjärvessä. Kirjan kuvaosiossa oli erilaisia veden kirkkauksia humuspitoisista suomen vesistöistä, jossa silmiinpistävänä poikkeuksena oli suomen kirkkaimpiin järviin lukeutuva Öllörinjärvi.
Niinpä sitten kesän viimeisiä sukelluksia miettiessämme päätimmekin lähteä viikonloppu reissulle kyseiselle järvelle neljän sukeltajan retkueella. Puitteet sukeltajille olivatkin paikassa aivan loistavat. Laiturirakenteet rannassa ja huoltorakennukset varusteiden kuivatukseen ja säilytykseen myöskin rannan läheisyydessä. Usein sukelluskohteet ovat vaivan takana nimenomaan varusteiden edestakaisen kantamisen vuoksi, mutta tämä kohde on siinä poikkeus. Huomaa, että kaikki on suunniteltu sukeltajien näkökohdista katsottuna. Myös majoitus oli mainio ja vain kivenheiton päässä rannan huoltorakennuksista. Eipä siis ihme, että pohjoisen seurat pitävät leirityksiään usein juurikin öllörillä ja paikan maine on levinnyt kautta suomen sukeltajien keskuudessa.
Lokakuun puolivälissä vesi järvessä oli vielä 6-8 astetta, joten kuivapuvussa sukeltaville keli oli huippu, vaikkakin kylmä pohjoinen viima muistutti jo tulevan talven läheisyyttä rantavalmisteluiden lomassa . Seuraavalla viikolla pakkaset ja ensilumi saapuivatkin jo hossaan.
Saapumispäivänä teimme kolme sukellusta järvelle ja toiselle päivälle jätimme syväsukelluksen. Toisen päivän sukellukset jäivät siis vain yhteen koska aamuyön myrskytuulirintama katkoi sähköyhteyksiä alueella
mutta voe kehevatsu niitä näköaloja miten öllöri meille näyttäytyi. En eläessäni ole nähnyt niin paljon ahvenia yhdellä koolla ! Laiturilta lähtee köysirata , joka karkeasti sanottuna tekee ovaalinmallisen kulkureitin öllörinpohjaan. Matkan varrelle ovat sukeltajat leireillään rakentaneet lautatunneleita ja lavoja eri syvyyksiin.
Syvin reitin varrella oleva lava sijaitsee 30m. syvyydessä ja jopa sinnekin asti päivän valo vielä hieman ylettyy, mikä suomen olosuhteissa varmaankin on harvinaista. Matalammalta sitten viihtyvät nämä valtavat ahvenparvet varsinkin "lautatunnelin" läheisyydessä, joita todellakin on runsaasti, niinkuin kuvista näkyy.
ruokatauon odotusta ahvenilla ?
Kertakaikkisen upea paikka. Päätimmekin tulla takaisin öllörille tulevana kesänä 2014. Hossan alueellahan on muitakin kirkkaita järviä. Jospa ihan viikon leiritys silloin pidettäisiin ? Ajatukset siis alkavat kääntymään pikkuhiljaa jo tulevalle suk.kaudelle. Varustehuoltoa ja sen semmoista on tiedossa , kun kuivapuvun mansettien käyttöikä mm. tuli täyteen. Ehkä jotain uutta varustettakin ?
Tovi on aikaa mennyt edellisestä virtasukelluksesta joten järjestimme seuran viikkosukelluksen tornionjoelle. Harvoin on joessa vesi niin kirkasta kuin nyt oli. Syvimmässä kohtaa kahdeksan metrin syvyydessäkin olisi pärjännyt ilman valaisinta. Päivänvalo ylettyi sinne asti. Pitkä sateeton jakso oli kirkastanut veden ja virtauskin oli väylän syvimmässä kohtaa maltillinen. jopa niin rauhallinen, ettei välillä tiennyt virran suuntaa, vaan täytyi seurata vedessä olevia roskia mihin päin ne kulkeutuu. Pohja on syvimmässä kohtaa enimmäkseen kiveä ja soraa. Seassa on uppotukkeja , metallipalkkia jne.. Väylä madaltuu alemmille silloille tultaessa n. 3-4m:n ja on enimmäkseen kovahkoa savisedimenttiä. Sieltä löytyvät sitten ne silloilta alas heitetyt pyörät ja kaikenlainen romun kirjo. Perinteisesti olemme järjestäneetkin romukeräyksen joelle silloin tällöin ja aina sieltä nostetaan röykkiöittäin pyöriä kesän lopulla, kaiken muun romun ohessa.
Virrassa sukeltaminen on mukava kokemus. Ei tarvitse keskittyä muuhun kuin virran mukana leijumiseen.
Hylkyjen etsintään innoittavat usein mielenkiintoiset tarinat. Luulisi, että lähihistorian tapahtumat olisivat niitä selkeimmin selvitettäviä ja ymmärrettäviä, mutta ainakaan tämän tapauksen kohdalla näin ei voida sanoa..
Sotahistoriaa on usein kirjoitettu tarkoitusperäisesti voittajien ja häviäjien näkökulmasta. Totuus jää jonnekkin välimaastoon.. Näin on tehty todennäköisesti yhtä kauan kuin kirjoituksia maailman sodista on kirjoitettu
Tämän tarinan käsikirjoitus kirjoitettiin lapin sodan alkupäivinä eteläisen lapin ilmatilassa. Tapahtumien käsikirjoittajina tuolloin toimivat suomalaisten hävittäjälentolaivue 26:n lentäjät Brewster koneineen ja saksalaisten luftwaffen lentäjät koneineen. Kummallakin osapuolella on näiden päivien tapahtumista täysin päinvastaiset kertomukset raporteissaan. Suomalaisten lentäjien tehtävänä oli suojata suomalaisten maihinnousun saattoaluksia ja estää , häiritä saksalaisten vastatoiminta maalla sekä ilmatilassa. Saksalaiset taas olivat hyvinkin katkeria uudesta sodan käänteestä, jolloin he tunnetusti ottivat käyttöönsä poltetun maan taktiikan. Vuosia kestäneen aseveljeyden vuoksi mielialat olivat sekavat uudessa tilanteessa. Viimeiset suomen ilmavoimien konepudotukset merkittiin hävittäjälentolaivue 26:lle lapin sodan ensimmäisinä tapahtumapäivinä. Raportointi lapin sodan tapahtumista oli tarkoituksen hakuista syystäkin. Olihan kyseessä suomen itsenäisyyden pitäminen keinoja kaihtamatta. Sodan tuulet pyörittivät taas pientä suomea uuteen suuntaan.
Lapin sodan avaus tapahtui 1. päivänä lokakuuta, kun suomalaiset tekivät maihinnousun Tornion röyttän satamaan saksalaisten selustaan. Kuukautta aiemmin kirjoitettuun rauhanehtoon kuului saksan asevoimien poistaminen Suomen maaperältä hyvin nopeassa tahdissa ja valmisteluja yhteistyön lopettamiseksi tapahtui jo syyskuun alkupäivinä , jolloin mm. Luftfloffe 5:n (Saksan, Norjan ja Suomen ilmalaivaston) esikuntapäällikkö ilmoitti, että Suomen ja Saksan ilmavoimien välinen yhteistyö on lopussa. Lapin sodan osapuolet tekivät valmisteluja. Päämajasta tuli käsky pakkoevakuointeihin 68:n leveyspiirin pohjoispuolelta. Osa lappilaisista kuitenkin jäi asuinsijoilleen tapahtumien keskelle. Varsinkin etelä-lapin asukkaiden kohdalla näin oli. Aluksi saksalaisten poistuminen tapahtui rauhallisesti , eikä aseelliseen konfliktiin edes uskottu uudessa tilanteessa. Kahden viikon poistumisaika oli kuitenkin eittämättä liian lyhyt ja Neuvostoliitto vaati kovia toimia suomalaisilta.
Pääosa Saksan sotilaista sijaitsi pohjois-suomen alueella. Näiden määrä pohjois-suomessa oli tuohon aikaan tuplasti se mitä asukkaita oli n. 200 000 sotilasta. Saksalais-sotilaat olivat käytännössä hoitaneet lapin puolustuksen. Suomen armeijan pääpainon ollessa karjalan kannaksen suunnalla. Saksalaisten olemassaolon tarkoitus pohjois-suomessa oli varmaan myös turvata pohjoiskalottia malmivarantojen vuoksi. Saksan sotateollisuus nojasi ruotsin malmivarantoon. Hetkeä aiemmin olimme olleet saksalaisten aseveljiä taistelussa Neuvostoliittoa vastaan ja nyt tilanne olikin päinvastainen. Tämä aiheutti ristiriitaisia tuntemuksia entisissä aseveljissä. Neuvostoliitto oli esittänyt myös oman halukkuutensa Saksalaisten pois ajamiseksi. Jos näin olisi tapahtunut, niin se olisi samalla tarkoittanut todennäköisesti suomen miehitystä ja tätä mahdollisuutta Neuvostoliitolle ei haluttu antaa. Neuvostoliiton valvontakomissio seurasi suomalaisten raportointia tapahtumien kulusta silmä kovana. Suomen armeijan päämajan oli siis saatava raportteja yhteenotoista saksalaisten kanssa.
SA-kuva: Evakkoja Torniosta Haaparantaan
Korkeajännitystä perämerellä
3. päivä lokakuuta 1944 Tornion röyttän satamaan vievän laivaväylän varrella suomalaiset brewsterit ampuivat kertomansa mukaan saksalaista ju-88 pommittajaa sen hyökätessä suomalaista maihinnousualus s/s Regulusta vastaan, joka oli matkalla etelään tornion röyttän satamasta. Brewsterit ampuivat ju-88:n toisen moottorin savuamaan, tämä onnistui kuitenkin pakenemaan pilveen ja sitä ei sen koommin nähty.
Samana päivänä myös hävittäjälentolaivueen 26:n toinen "parvi" eteni kemijokivartta ylös rovaniemen suuntaan kun he kohtasivat ju-87 (stuka) laivueen. Ilman hävittäjien tukea joutuivat stukat tiputtamaan pomminsa nähdessään Brewstereiden tulevan vastaan. Ju-87 "stuka" oli tuolloin sodan loppuvaiheessa jo melko suojaton ja hidas kone . Tästä syystä nopeita hävittäjiä oli yleensä stukien turvana näiden suorittaessa pommitustehtäviään. koneet lensivät hetken aikaa lähekkäin, jolloin yhden Ju-87 koneen taka-ampuja avasi tulen ltn. teromaan konetta vastaan. Tällöin Brewsterit vastasivat tuleen ja tiputtivat kaksi stukaa alas. Kolmen muun stukan kerrotaan paenneen savuavana paikalta.
Nämä raportit perustuvat Brewster-lentäjien tekemiin raportteihin. Yhtäkään näistä pudonneista koneista ei ole koskaan löydetty.
Ju-88 pommikoneen on epäilty pudonneen Kemin elijärven alueelle. Suomalaiset ilmoittivat ampuneensa alas myös Dornier-17 koneen tornion röyttän suunnalla ja Saksalaiset taas kertoivat pudottaneensa suomalaisten ju-88 pommittajan alas kemin eteläpuoliselle merialueelle.
Hannu valtosen kirjassa pohjoinen ilmasota käsiteltiin myös näitä lapin sodan alkupäivien tapahtumia . Valtonen on tutkinut runsaasti arkistoja saksan luftwaffen tiimoilta ja hän ei löytänyt sieltä yhtään vahvistusta suomalaisten väittämille pudotuksille.
Tällä hän siis asetti brewsterien pudotukset kyseenalaiseen valoon. Suomen kuvalehdessä aihetta vielä käsiteltiin v.1984 ja brewsterien stukapudotukset leimattiin "paperipudotuksiksi". Tästä eivät tietenkään ilmasotaveteraanimme pitäneet.
Carl-erik Bruun, joka johti brewstereita ju-88 koneen takaa-ajossa perämeren yllä yritti myöhemmin löytää s/s Reguluksen lokikirjaakin, jotta brewsterilentäjien kertomukset voitaisiin sitä kautta todentaa. Sitä ei kuitenkaan koskaan löytynyt. Kyselin itsekin tietoja samaisesta aluksesta Kotkan merimuseosta ja heidän kauppalaiva arkistostaan, mutta s/s Reguluksen tiedot loppuvat vuoteen -44. On käyty myös keskustelua siitä, että s/s Regulusta vastaan hyökännyt ju-88 olisi kuitenkin tippunut brewsterien osumien seurauksena nykyiselle outokumpu chromen kemin elijärven kaivosalueelle. Hannu Valtonen on tutkinut tätäkin aihetta 70-luvulla. Hänellä oli tutkimuksissa mukanaan kyseisen kromilöydöksen tehnyt Martti Matilainen. Matilainen oli malmio kairauksissaan huomannut, että suomaaston alla olisi, jotain metallista, joka sopisi kooltaan koneeseen , mutta tämäkin jäi selvittämättä, koska alueelle oli ajettu kaivoksesta sivukiveä , jonka alle matilaisen havaitsema kohde nyt oli jäänyt. Valtosen kirjassa hylkyretkiä pohjolaan tätäkin asiaa käsitellään. Samaisessa kirjassa on maininta myös jatkosodan aikana tippuneesta ju-88 koneesta, joka tippui samaiselle alueelle saatuaan moottorivian noustessaan läheiseltä kemin lentokentältä. olisikohan Matilaisen havaitsema kohde ollut sitten juurikin tämä ? Elijärven kaivosalue oli sota-aikana korpisuota, joten koneen sieltä pois tuominen olisi ollut melkoinen haaste.
SA-kuva: Junkers-88
Tapahtumien lonkerot nykypäivässä
Kone pohjassa ?! Kuulin tämän tutuilta sukeltajiltamme.. Suhtauduin tarinaan aluksi varauksella. Kertomuksia pudonneista ja kadonneista lentokoneista riittää sotaa käyneessä suomessa melkeinpä joka kylällä ja aika ruokkii tarinoita, jolloin kuulopuheestakin voi tulla osa historian kirjoitusta , mutta kuitenkin.. kukapa tällaista aihetta voisi sivuuttaa ?
Aluksi sain niukasti tietoa tapauksesta. Sukeltajat jotka asiasta olivat kuulleet, pitivät luonnollisesti tiedon omanaan. He olivat käyneet etsimässäkin mahdollista konetta parilla sukelluksella, mutta olivat huomanneet sen olevan mahdotonta huonossa näkyvyydessä perämeren humuspitoisessa vedessä. He olivat saaneet lähdetietonsa "välikäsien" kautta merialuetta viistokaiuttaneelta loxus scan yritykseltä. Kyseinen yritys oli tehnyt v.2005 merenkulkulaitoksen tilaamaa viistokaiutusta alueella Tornion laivaväylän ruoppaustöihin liittyen. Joku tämän yrityksen paikkakunnalta oleva avustaja oli luultavasti kuullut viistottajien keskustelut lentokoneen hylystä ja oli itse päätellyt jopa koordinaatitkin kyseisen keskustelun pohjalta. Mikko Simola ei näitä tietoja tuolloin kuitenkaan antanut sivullisille. Tämä selvisi minulle keskusteluissa hänen kanssaan myöhemmin. Loxus scanin viistottajat eivät myöskään ilmoittaneet havainnostaan työn tilaajalle, koska mahdollinen koneen hylky oli tilausalueen ulkopuolella. Näissä koordinaateissa huomasin sitten itsenikin sukeltavan hetken päästä ja totesimme sen myös mahdottomaksi tehtäväksi pelkästään sukellusetsinnällä. Tässä vaiheessa keskustelu koneesta siis oli levinnyt jo useammallekin sukeltajalle. Jatkoin aiheen tutkimista muutaman muun aiheesta kiinnostuneen kanssa. Olin yhteydessä Mikko Simolaan ( loxus scan) kun seuramme harkitsi oman viistokaikuluotaimen ostamista. Näissä keskusteluissa hän sitten itse mainitsi kone löydöstään näin..
"tunnen jollain tapaa merialuettanne. olen siellä väylien sivustoja joskus tutkinutkin.. ja edelleen on kateissa mm. iso saksalainen lentokone ..oltiin löytävinämme iso siipi ja runko yhdessä kasassa. mitat sopivat mikälie malliin.. vesi oli ruoppausten takia koko lailla mutaista, joten emme sukeltaneet alueella edes myöhemmin.. kysyin jälkeenpäin , että onko iso kone kateissa ja siitä osasin yhdistää junkersiin .en ole ilmoittanut kenellekään mitään koordinaatteja kohteesta . mistähän tällaiset tiedot ovat tulleet ? mutta ei se nyt kovin kaukana ollut torniosta .."
Merenpohjaa ammatikseen viistokaikuluotaimella tutkineen yrityksen kertomusta ei voinut painaa villaisella.
Ymmärsin kahden erillisen tarinan nivoutuneen yhteen kun aloin selvittämään tornion maihinnousuun liittyviä tapahtumia. Minulle selvisi vasta tuolloin että lapin sodan alkupäivinä (3.10.1944) oli käyty ehkä kiistellyin suomen sotahistorian ilmataistelu saksalaisten ja suomalaisten välillä. Tapahtumista on tehty mainio videoanimaatiokin
kuvakaappaus videolta
Nyt tapahtumien kulusta tiedettiin erilaisia näkökohtia ja mahdollinen todistuskin saattaisi olla perämeren pohjassa hylyn muodossa. Sellaisen löytäminen tulisi asettamaan kaiken uuteen valoon. Keväällä 2012 seuramme hankki viistokaikuluotaimen laivanhylkyjen ja tämänkin tarinan innoittamana. Samaisena kesänä viistoetsintöjäkin suoritettiin tyhjin tuloksin. Taas kerran epäilyksemme koko aiheesta alkoi rusentua kasaan. Mietin aihetta lakkaamatta. Voisiko koko tapahtuma ollakin pelkkä "fiktio" ? sattumien summa ? Mitä uutta tietoa voisimme itse kerätä aiheesta ? jotakin faktaa kerrankin.
Suomen merimuseo kuva: s/s Regulus
Spekuloiminen alkoi kyllästyttää...
Paikkakuntalaisena mietin pommitetun s/s Regulus aluksen reittiä Tornion väylällä etelää kohden.. Ajattelin, että Brewsterien on täytynyt jahdata ju-88 pommittajaa Ruotsin ilmatilaan, koska laivaväylähän kulkee aivan valtakunnanrajan kupeessa . Vaalasta saapuneet hävittäjälentolaivueen 26:n lentäjät eivät entuudestaan tunteneet aluetta, joten tästäkin syystä ilmaloukkaus on ollut todennäköinen.Ja kyllä sitä jopa tietoisestikin tehtiin. Saksalainen JU-88 tuli kemijoki suunnalta ja hyökkäsi itä-länsi suunnassa Regulusta vastaan yli rajan Brewsterit perässään. Jos tällainen yhteenotto osin ruotsinkin ilmatilassa tapahtui, niin kyllähän se olisi naapurissakin huomioitu !? Ruotsi tarkkaili tapahtumia havaintokohteistaan ja laivaväylän lähellä kerrotaan ruotsalaisilla olleen tällainen havaintopaikka. Kiistelty ilmataistelu käytiin siis mahdollisesti jopa suoraan havaintoaseman päällä. Ruotsalaiset olivat ampuneet varoituslaukauksia ilmatilaansa lähellä lentäville koneille aiemminkin ja olivat lähettäneet myös Saab-hävittäjänsäkin hätyyttämään saksalaiskoneen pois tornionjokivarresta, joten hereillä siellä täydyttiin olla "naapurissakin" Tornion maihinnousun aikaan. Ruotsin arkistoista voisi hyvinkin löytyä aivan uutta tietoa tapahtumista. Sataman lähistöllä sijaitsee myös kuusiluodon saari, joka oli vilkas sahayhteisö. Luulisi silminnäkijöitä olleen sielläkin ? Kuusiluoto osui saksalaisten tykistölinjalle kun he tulittivat röyttän satamaan. Tästä syystä saaressa syttyi tulipalo, joka levisi koko saaren asujaimistoon 4.10.1944. Tämä saksalaisten it-tykistöpatteri sijaitsi satamasta itään laivaniemessä. Evakuointi saaresta oli kuitenkin ennen tätä suoritettu. On kuitenkin ymmärrettävää, että siviilit eivät ehtineet seurata sotatapahtumia kun oli päästävä pois tapahtumien alta. Tykistötulta, maihinnousualuksia, syöksypommittajia alueella. Siviilien on ollut varmasti vaikeaa hahmottaa uuden rintamalinjan operatiivisia tapahtumia.
Kuusiluodon sahayhteisö
Kuvassa C.e Bruunin tekemä karttaselitys lentopäiväkirjasta. Tapahtumien kulku löytyy myös täältä lentäjien kertomana.
Olin yhteydessä Brewster lentäjän Carl-erik Bruunin poikaan Göran Bruuniin, joka on ollut hävittäjälentolaivue 26:n kirjan teossakin mukana. Kerroin hänelle tiedoistani ja näkemyksistäni. Göran kertoi "paperivoitto" tarinan harmittavan, koska ltn. teromaa oli haavoittunut yhteenotossa "stukien" kanssa jossain pisavaaran suunnalla saatuaan osuman koneeseensa.
Joidenkin väitteiden mukaan Teromaa olisi haavoittunut saksalaisten maa-ilmatorjunnasta Brewstereiden hyökätessä saksalaiskolonnia vastaan eli tässäkin tuli yksi lisäspekuloimisen aihe. Teromaan koneen vaurioituminen on vahvistettu, mutta johtuiko se stukan taka-ampujan luodeista vaiko ilmatorjunnasta ?
Arkistovahvistusta ruotsin puolelta ilmataisteluun Tornion röyttän edustalta ?
Mika Kulju astui tässä vaiheessa pyynnöstäni kuvaan. Tunsin hänen sotahistoriakirjoitus taustansa / kirjansa ja paikkakuntalaisena hän myös luonnollisesti kiinnostui kovasti aiheesta. Hän entuudestaan tiesi taustat lokakuun 1944 alun tapahtumista ja realistisella tutkijan asenteellaan hän myös lupasi perehtyä Ruotsin sota-arkiston saloihin. Tämä sopi hänelle enemmän kuin hyvin, koska hän oli paraillaan kirjoittamassa lapin sotaan liittyvää yleisteosta. kävi kuitenkin niin, ettei hän lyhyellä arkistovierailullaan onnistunut havaintoraportteja löytämään.
Kesän 2013 kynnyksellä päätimme, että suoritamme vielä viimeiset etsinnät koneen tiimoilta ennen tarinan julkaisua, koska vuosien etsinnlle haluttiin päätös. Kyselin vielä loxus scanin mikko simolalta mahdollisia kuvia, koordinaatteja hänen tekemästään laivanväylä viistoluotauksistaan vuodelta 2005. Niin hän ne sitten löysikin. Oli yllätys, että olimme itsekkin viistottaneet /sukeltaneet juurikin noissa samoissa koordinaateissa ! Kohde makaa aivan "iholla" mutapohjaa , joten sen havainnointi on vaikeaa.
Loxus Technologies Oy mikko simolan ottama kuva kohteesta
Suoritimme uusintaviistotuksia kohteessa ja vedimme oletetun kohteen yli liinan , joka näkyy viistodatalla. tämän jälkeen olimme varmoja sukelluslinjasta kohteen yli.
tornionlaakson sukellusseuran viistoluotauskuvaa
Sukellus kohteessa varmisti, että kaikki kuvassa näkyvät linjat ovat kiviä. Tietyssä kulmassa viistoa ajettaessa kulmikkaat kivet pohjassa muodostavat suoria linjoja, joita mielikuvituksemme muokkaa helposti koneeseen sopiviksi. Mikon antama kuva samasta kohtaa jäi kuitenkin askarruttamaan.. Siinä ei nimittäin ole oikein yhteneväisyyksiä seuramme ottamaan kuvaan. voi olla mahdollista, että kohde peittyy välillä pohjassa leijuvaan mutaan. Ohessa videokuvaa ensimmäiseltä tarkastus-sukellukselta, jossa näkyvät selvästi kivet pohjassa, vaikka näkyvyys on kymmenessä metrissä mitä on :)
Tämän tarinan julkaisuun on useita syitä. Melkein 70-vuotta on kulunut näiden tapahtumien ajankohdasta. Lapin sodan kokeneita / muistavia ei enää paljon kulje keskuudessamme. Ehkä jostain löytyy vielä vastauksia näille tapahtuneille arvoituksille. Olisiko mahdollista, että jossain kemijokivarren , pisavaaran suomaastossa olisi stuka hävittäjien jäänteitä ? luulisi näin seitsemänkymmenen vuoden aikana niissäkin maastoissa kulkijoita riittäneen ja jollekkin alumiinisia koneen kappaleita vastaantulleen ?
Merenpohjan tutkimus on ottanut suuria harppauksia viime vuosina. Nyt kun aiemmin sotilaskäytössä ollut viistoluotaintekniikka on siviilienkin käytettävissä, niin se tuo paljon lisää tietoutta mereen uponneiden hylkyjen sijainneista ja ehkäpä joku perämeren pohjasta löytää vielä näihin tapahtumiin liittyvän koneen ?
Kaikki kertomani tiedot perustuvat Hannu Valtosen tekemiin kirjallisuuslähteisiin , Saksan Luftwaffen antamiin raportteihin, Brewster-lentäjien tekemiin lentoraportteihin ja Loxus Technologies oy:n Mikko Simolan antamiin tietoihin. Sinällään aihe ei ole uusi, mutta uudenlaisia näkökohtia tapahtumiin voidaan vielä löytää Suomen ilmavoimien viimeisimpiin ja ehkä kiistellyimpään ilmataistelutapahtumaan. Uskon, että aiheeseen vielä palataan.
On muistettava, että tällaisista sotamateriaali löydöksistä vastaa Suomen puolustusvoimat ja heille on ilmoitettava asiasta viipymättä, jos hylyn muodossa oleva kone vastaan tulisi.
Kiitos vielä kaikille tähän tarinaan osallistuneille !
mahdollisesti jäänmurtajan potkuripyörteen jättämä jälki pohjasedimenttiin
Viimekesäisen viistoluotauksen aikana näimme kuvassa näkyvän kohteen. Sitä sitten joka suunnista ajettiin viistoluotaimella ja aina se näytti erilaiselta riippuen vetolinjan suunnasta / syvyydestä. Syvyyttä tämän hylyn näköisen kuvion kohdalla on n. 9 m. ja pohja on täyttä mutakkoa. sukelluksia emme onnistuneet kesällä 2012 tekemään kun ilmat olivat surkeimmat miesmuistiin. vesisade nyt ei sukeltajaa haittaa, mutta tuulet vaihtelevista ilmansuunnista pilasivat näkyvyyyden ja viistotuskuvista tuli söheröisiä. Tämä kuva sitten kummitteli mielissämme talven aikana ja oletimme sitä sun tätä kuvan perusteella. Lähetinpä kyseisen kuvan muutamalle aktiivi viistoluotaajallekin, jotka olivat hyvinkin varmoja siitä, että hylkyhän siinä lepää. köliltään sivuille romahtaneet kylkikaarten reunat nousevat hieman mudasta ylös ja varjon taakseen jättävät osat ovat selvästi aluksen peräosaa. keulapiikki näkyy selvästi . mahdollisia takiloinnin osia lepää hylyn päällä jne.. Kohteen eteläpuolella sijaitsee matalikko , jonne epäilimme aluksen osuneen ennen uppoamistaan.
Tänä kesänä sitten pääsimme sukeltamaan tuonne ja vasta kolmannella sukelluksella vakuutuin itsekin, ettei siinä ole hylkyä.
Viimeisellä sukelluksellamme löysimme "hylyn" perän. pystysuora vaalea seinämä tuli vastaan metrin näkyvyydessä , joka hieman hätkähdyttää muuten niin tasaisessa pohjassa. Ajattelin, että siinä se nyt on ja työnsin käteni seinämään. käteni upposi kyynärpäätä myöten mutasedimenttiin ! Ovaalit muodot pohjassa olivat myöskin sedimenttimonttuja , joita "kylkikaariksikin" luulimme. pohjamuta nousi ja laski kohteessa. välillä oli jyrkkiä / kovempia reunoja , jotka olivat antaneet viistolle reunasignaaleja. Tästä syystä kuva näytti aina erilaiselta kun sitä luotaimella yritimme haarukoida.
Mitäpä tästä opimme ? Ainakin sen, että ei kannata mitään varmuudella sanoa kohteesta ennenkuin siellä ollaan sukellettu. Viistoluotauskuvien tulkinta vaatii pitkän harjoittelun, eikä sekään aina riitä, vaan sukelluksilla saadaan se viimeinen naula arkun päälle.
Jotakin tästä jäi vielä kuitenkin kaivertamaan mieltä. Vastaamme ei tullut sukelluksella "keulapiikin" mallista pohjamuodostelmaa ....
Museovirasto ilmoitti meille kohdetarkastus pyynnön. Nämä kohteet oli liikenneviraston tilaamilla monikeilaluotauksilla havaittu ja lähin niistä sijaitsi kiikkarankrunnin läheisyydessä kemijokisuulta hieman etelään. Kohteen mitat 9/4m. Kuvan perusteella hinaaja tai kalastaja-alus. Aluksen sijainti oli matalassa ja viistoluotaimemme piirsikin pitkän kylkiprofiilin kohteesta, joka sopi saamiimme mittoihin. poijutus ja eiku sukeltamaan. Tämäkin kohde yllätti meidät. Liikenneviraston kuvassa, jota en tänne voi laittaa, näytti alus todellakin aivan muulta kuin sukelluksella. Todennäköisesti uitosta kemijokisuulta karannut lautta oli pohjassa. Metallirakenteinen / kantinen työlautta, joka vaijerien, köysien perusteella ei siellä kovin pitkään ole ollut. Peräosassa kaksi vaijerivinssiä. moottorikoneikko koppa keskellä ja pari pystyputkea keulassa, joiden käyttötarkoitusta en ymmärrä. ehkä ne on köysien ja vaijerien säilytykseen tarkoitettu ? Lautassa ei ole omaa moottoria / peräsintä, vaan se todennäköisesti on ollut hinaajan vedettävissä. Ehkä joku vielä tunnistaa kyseisen lautan omakseen näillä tunnisteilla. kuka tietää ? uittoyhdistys ?
Loppuviikolla onkin sitten perämeren selkäsarvessa metsähallituksen organisoima "hylkytalkoilu" tapahtuma. Museoviraston Maija Matikka saapuu myös paikalle kertomaan suomen hylyistä ja niihin liittyvistä asioista. Sukeltajia on ilmottautunut paikalle pohjanlahden rannikolta kiitettävä määrä. Rannikon kaupunkien edustajia saapuu myös paikalle, joka on hyvä asia. Pinnan alle kätkeytyy salaisuuksia, joiden selvittämiseen tarvitaan eri osa-alueiden osaajia.
Tästä tapahtumasta kirjoittelen sitten myöhemmin oman blogi osionsa kuvineen.
-edit 20.7-17- kuvateksti , mahdollinen syy erikoiseen pohjakuvioon tornion syväväylän varrella
Pitkä talvi takana onneksi. Nyt kesän kynnyksellä valmistelut sukelluskauteen on sitten aloitettu. Kursseja on pidetty uusille laitesukeltajille ja allasharjoitteet / teoriat on kevään aikana vedetty läpi. Kurssilaisia onkin riittänyt joka vuodelle mukavasti ja seuramme toiminta on pysynyt vireänä. Se vaatii seuran aktiiveilta hyvää yhteistyötä ja tasaista talkoilun jakamista jottei harrastus muuttuisi puurtamiseksi. Näin harrastus pysyy mielekkäänä. Kuitenkin ihmettelen välillä, että mihin ne sukeltajat sitten häviävät kun avovedet ovat avoinna ? Avaimet sukeltamisen saloihin on kursseilla annettu, mutta avovesisukelluksilla heitä ei juuri näy, vaikka kynnys sukelluksiin on viety todella matalalle. no.. näin se on muissakin seuroissa." yleismaailmallinen ilmiö".
Tämän kesän ensimmäiseksi sukelluskerraksi tuli käynti sukelluskellossamme , joka sijaitsee vielä louhoksessa tornion lähettyvillä 10m. syvyydessä. Kyseinen louhos oli seuramme käytössä vuosia , jolloin sinne rakennettiin laitureita, köysiratoja ja mainitsemani sukelluskellokin , mutta kun louhosta hallinnoinut yritys sitten "vahingossa" ajoi tonnikaupalla hienoa kalkkia louhokseen sen vesi meni ph-arvoltaan niin emäksiseksi ettei se enää soveltunut sukelluskäyttöön. Myöhemmin vesi siellä kuitenkin parani ph-arvoiltaan, mutta emme saaneet enää louhosta seuramme käyttöön. Parin vuoden välein olen kuitenkin käynyt tarkistamassa "kellon" kunnon. Nyt toiveena olisi, että kello saataisiin siirrettyä haukiputaan louhokselle sukeltajien tarpeisiin. Katsotaan kuinka käy.
Tämän kesän viistotusluvatkin olis takataskussa. Samaan tapaan kuin edellisenä vuotenakin eli perämeren pohjukkaan valtakunnan rajan kummallakin puolella. Voin satavarmasti jo nyt luvata , että löytöjä tulee. Osin ne perustuvat viime kesän viistodataan, mutta pirun mielenkiintoinen kesä on tulossa sen voi taata :) Väitteet / luulot siitä, ettei perämeressä olisi säilyneitä hylkyjä tullaan asettamaan valoon. Syksyllä sitten julkaisen todella mielenkiintoisen tarinan ja toivon mukaan löydönkin,joka voi herättää laajempaakin mielenkiintoa.
Hyvä sukellusvuoden aloitus. Kolmatta kertaa pidetyn hylkyseminaarin auditorioon oli pakkautunut tuvan täydeltä aihetta harrastavia ihmisiä. Sukeltajia , viranomaisia, tutkijoita jne.. aika ei todellakaan tullut pitkäksi päivän esitysten aikana. Hyvin toteutettuun tapahtumaan oli kerätty aiheita useilta eri tahoilta.
Päivän esityksen aloitti museoviraston Maija Matikka ajankohtaista hylkysuojelusta osiollaan. Vuoden 2012 uusista vedenalaislöydöksistä ja heidän organisaatiomuutoksistaan museoviraston toiminnassa. Maija otti puheeksi myös viime vuoden aikana julkisuudessakin olleet hylkyihin kajoamiset. Harmittavia tapauksia , joiden toivoisi loppuvan. Maijan esityksen kuvasarjaan oli "putkahtanut" yksi meidänkin ottama viistokuva, joka toki sydäntä lämmitti :)
Maijan esityksen jälkeen käsiteltiin museoviraston tutkijan Riikka Alvikin kertomusta Wrouw-Maria veden alla hankkeen tuloksista ( 2009 - 2012 ) ja mitä tämän jälkeen tulee tapahtumaan, vai tapahtuuko mitään ? Aiheesta löytyy runsaasti tietoa tältä museoviraston saitilta > wrouw maria
Wrouw Marian tutkimukset siis ovat tältä erää ohi, mutta nostoon liittyviä kustannuksiakin oli mietitty. Hintalappua operaatiolle kertyisi n.100 milj. euroa, joten rahoja siihen ei ihan heti tule löytymään. Myöskin Wasa laivan konservoinnin yhteydessä tulleet ongelmat rikki ja rautayhdisteiden kanssa ovat vaikuttaneet huonontavasti wrouw marian nostohaaveisiin. Toivottavasti hanke joskus toteutuisi, koska se toisi lisäpotkua meriarkeologiseen tutkimukseen. Wrouw Maria jatkaa siis lepoaan suojaisessa syvänteessä jurmon saaren lähettyvillä..
Esitys "haaksirikkoja Hangosta- Korpoströmiin" toi tietoa 1600- luvun haaksirikkotietoutta tuomiokapitulin arkistoista ja siitä kuinka vaikeaa on löytää tämän vuosisadan merihistoriaa arkistoista. Esityksessä havainnollistettiin hyvin sen ajan saaristoelämää ja haaksirikkojen merkitystä saariston asukkaille. koska käytännössä haaksirikot toivat tuloja saaristolaisille kaikenlaisen tavaran muodossa. Tiedetään jopa tapaus 1600-luvulta jostain turun saaristosta, jossa asukkaat hämäsivät alueella liikkuvia kuninkaan aluksia. Saaristolaiset kiinnittivät lyhtyjä laiduntavien lehmien kaulaan, jolloin alukset karauttivat kareille väärän "opastuksen" johdosta. Tästä kimpaantuneena silloinen kuningas lähetti saarelle sotajoukon kurinpitotoimenpiteisiin ja nähtävästi tapatti saaren asukkaat.
sukeltajat ry. jatkoi tästä. Esitys piti sisällään kertomuksia heidän toiminnastaan hylkyjen parissa 70-luvulta asti ja jatkosuunnitelmistaan tulevaisuudessa. Tämän ryhmän toiminnasta on "jatkojalostunut" myöskin hylyt.net sivusto ja kirjallisuuttakin. Ryhmän toimintatapa on juurikin sellaista, joka jättää jälkensä hylkytutkimukseen. Kaikki kirjataan asiantuntevasti. Kaikki hylkytutkimus, josta ei jää mitään paperille, ei ole hylkytutkimusta. Näinhän se on.
Virolaiset esittäjät Marii Asmer ja Ivar Treffner toivat tietoutta viron vedenalaisesta kulttuuriperinnnöstä ja lainsäädännöstä viron aluevesillä.Viron lainsäädäntö on hyvin erilainen verrattuna suomen lainsäädäntöön kaikin puolin.Ivar kertoi, että lainsäädäntöä ollaan muuttamassa, mutta se ymmärrettävästi se vie aikaa. Sukeltaminen viron aluevesillä toki on mahdollista. Hän suositteli ottamaan yhteyttä paikallisiin sukelluskerhoihin, jotka järjestävät alueella toimintaa. Tämä helpottaa huomattavasti sukellusten järjestämistä alueella.
Marii kertoi shipwher projektista . Shipwher on viron ved.alaisen kulttuuriperinnön digitalisointi projekti . Tässä hankkeessa ovat mukana myös itämeren rannikon maat. Jossain vaiheessa saadaan siis hyvin kattava net.arkisto koko itämeren alueelta.
ghostfishing toi erikoisen ryhmän toiminnan tietouteen ( ainakin minulle). Nimittäin mereen jätetyt kalapyydykset ovat muodostuneet melkoiseksi ongelmaksi maailman merillä. Tämä alkuaan hollantilainen ryhmä kerää talkoovoimin hylkyihin ja merenalaisiin esteisiin tarttuneita pyydyksiä, verkoista trooleihin. Nämä pyydykset muodostavat uhan myös sukeltajille, mutta ennenkaikkea suurin ongelma "haamuverkoilla" on mereneliöstölle. Pyydykset kun jatkavat pyyntiään meressä vielä pitkään, tuhoten kala ja merieliöstö kantaa. Ryhmä esitti videon, joka oli kuvattu muistaakseni kaliforniassa. Hylky oli kauttaaltaan täynnä pyydyksiä. jopa kymmeniä tonneja verkkoja oli takertunut aluksen rakenteisiin. Ryhmä käytti nostosäkkejä apunaan verkkojen pinnalle tuonnissa. Vaarallista touhua, koska näkyvyys on usein hyvin heikko. Vedenalaisten kohteiden poijutus varmaankin ehkäisisi verkkojen takertumista. Kenelle se sitten kuuluisi ? onkin miettimisen paikka.Vastaavaan touhuun jouduttiin itsekkin viime kesänä kun saksimme verkot pois löytämämme kukkokarin hylyn rakenteista. Keinot on vähissä sukeltajallakin, jos niihin takertuisi. Ryhmältä löytyy useita videoita aiheesta you tubesta . tässä niistä yksi ghostfishing.
Dykpark vättern esitys oli loistava ! Esitys kertoi uudesta tavasta visualisoida hylkyjä digitaalisin menetelmin. Esitys kulminoitui eric nordevall aluksen tarinaan, joka upposi vättern järvelle 1800-luvun puolivälissä. Kyseisen visualisoinnin tekijä oli tehnyt 3D-kuvaustekniikalla aivan uskomattoman hienon "videoshown" aluksesta. Sukeltajat salissa suorastaan "kohahtivat" nähtyään esityksen. Hämmästyttävintä tässä oli vielä se, että kaikki oli tehty ilman minkäänlaista tukirahoitusta mistään päin. Ainoastaan n. 1000e. hän oli saanut eräältä lehdeltä, joka oli julkaissut laittomasti hänen kuviaan lehdessään :) Eric Nordevall aluksesta tehty esitys löytyy täältä . Katsokaa ja sukeltakaa virtuaalisesti alukseen !
Viimeisenä , muttei todellakaan vähäisimpänä ! näimme esityksen Armoured cruiser Pallada aluksesta.
Jouni Polkko badewanne ryhmästä kertoi sotahistoriallisen tarinan WW1 sodan aikaisista tapahtumista ja Venäjän laivaston massiivisesta Pallada .panssarialuksesta. Alus räjähti suomenlahdella saatuaan osuman saksalaisen sukellusveneen torpedosta. Badewanne ryhmä oli tutkinut alusta jo pitkään ja national geographic on tehnyt myös dokumentin kyseisestä aluksesta ryhmän materiaalia apuna käyttäen. Panssarialuksen jäänteet ovat selvinneet onneksi hylkyrosvoukselta, johtuen kohteen syvyydestäkin . katselimme loistavaa videomateriaalia aluksesta seminaarin päätteeksi.
Oltiinhan tuota venemessuillakin samoissa tiloissa ! Upeita veneitä halli täynnä . Ikävä muistutus taas lompakkoni tyhjyydestä :)
Talvi käsillä, niin kuin kuvasta näkyy. Kesä oli kyllä säiden suhteen todella heikko, koska tuuliset ja sateiset ilmat pilasivat monta sukellus ja viistotusreissua. Viistottaminen kun vaatii kohtuu tyvenet meri säät, jotta kuvasta jotain selvää saisi. Säistä huolimatta oli kuitenkin kaikin puolin hyvä vuosi kokonaisuutena. Homma saatiin käyntiin ja jotain löydettiinkin :) Tulevana kesänä 2013 sitten keskitytäänkin mm. saarien suojapoukamiin jne. joissa "jotain" meitä voi odottaa. Perämeren hylkyjen etsintä on alkanut kiinnostaa myös hylyt.nettiä , jossa koostetaan nyt myös arkistoista tietoa perämerellä tapahtuneista havereista. Toivottavasti lisää tietoa löytyy myös sieltä. Parin vuoden aikana on selvinnyt kaikenlaista. Yksi syy puutteellisiin haaksirikko tietoihin on siinä, että vanhat tiedot lepäävät ruotsin arkistoissa ja sinne pääsy jo kielimuurin takia on vaivalloista. Tästä syystä täytyykin nyt keskittyä niiden meressä lepäävien hylkyjen etsintään ja tätä kautta yrittää saada arkistojen ihmiset kiinnostumaan lisää aiheesta. "p..se edeltä puuhun" niin sanotusti :)
Suunnitteilla olevat tuulivoimapuistot ovat myös lisänneet pohja-alueiden tutkimusta pitkin perämeren rannikkoa ja näiden sijoittamisessa joudutaan huomioimaan mahdollisten hylkyjen sijainnit. Myös pyhäjoen ydinvoimalahankeesta johtuen rannikolla tehtiin kattavia merenpohjatutkimuksia. Kaikki nämä yhdessä tulevat varmasti lisäämään tietoa.
Vielä täytyisi ehtiä edes yhdelle avovesisukellukselle. Sain vihdoin uuden suk.valaisimeni light for me:lta .Sitä pitäisi päästä pimeäsukellukselle vielä testaamaan .Tämä on jo kolmas valaisin minkä he minulle lähettävät. Syystä, että tämän led-valaisimen nihm-akut eivät kestäneet minun käytössäni kuin pari kymmentä käyttökertaa maksimissaan, kunnes akku valutti nesteensä ulos.. syynä oli valmistajan mukaan huonot kiinassa valmistetut akut. Odotin tätäkin 7xpg Rec li-lon valaisinta sitten taas n.4 kuukautta ! Luottamus tähän valaisimeen on kyllä huvennut , mutta ei voi nyt kuin toivoa parasta. Valmistaja kertoi uuden valaisimen akun olevan panasonicin valmistama keraamipinnotteinen lithium-akku , joissa ei ole havaittu vastaavia kennon hajoamisia. En kyllä suosittelisi tätä "kannua" varsinkaan tekniikkasukeltajien käyttöön. Vaikkakin heillä useampi valaisin on varalla onkin . Hintaa hyvillä valaisimilla toki on, mutta niiden valotehokkuutta pidän yhtenä sukellusturvallisuuden kriteerinä .
