Euforia

Istun sukellusvarusteitteni kanssa kumiveneen reunalla keskellä norjan vuonoa. Kevyt maininki keinuttaa tasaisesti pientä venettä vuonossa, joka on kiinnitetty sotalaivan hylylle vievään poijuköyteen. Vuoroveden liike on rauhoittunut. Nyt on turvallisin hetki  sukeltaa. Aurinko paistaa lumihuippuisten vuorten yllä. Alkaa tulla jo kuuma mustissa kuivapuvuissamme. Sydämeni syke on  hieman korkealla varusteideni painon alla. Tiedämme, että nyt on aika. Aika laskeutua meren syvään siniseen ja viileään atlantin syleilyyn. Sukellusparini ilmoittaa olevansa valmis. Luotan häneen, hän luottaa minuun. Jos jotain yllättävää sukelluksella tapahtuisi niin voimme luottaa toistemme apuun. Kohtalon osuuden olemme minimoineet  suunnitellun pieneksi. Allamme on vettä 35 metriä ja kappale toisen maailmansodan historiaa hylyn muodossa. Laitan hengitysannostimen suuhuni. Siirrän näin hengitykseni pullotetun  ilman varaan, jota riittää noin tunnin sukellukseen kohteessa. Keinahdamme vuoronperään veteen ja laskeudumme hitaasti alas syvään siniseen pitkin poijuköyttä. leijumme alas pohjaa ja hylkyä kohti painottomassa tilassa ja toisenlaisessa ulottuvuudessa kuin mihin olemme maan pinnalla tottuneet. Ulottuvuudessa, jonka tiedän olevan vain harvojen ulottuvilla. Lennän vetisessä avaruudessa hylyn yllä. Uskomaton näky silmieni edessä. Sykkeeni laskee. Hengitykseni rauhoittuu. Tämä kaikki tuo Euforisen hyvänolon tunteen , jonka muistan vielä vanhuksenakin kiikkustuolissa istuessani. Miten tällaisesta voisi kertoa kenellekään sukelluksesta tietämättömälle ymmärrettävästi tai edes yrittää pukea euforian tunnetta sanoiksi ? Olenpahan yrittänyt .. Olen nähnyt sen myös tarttuvan monille. Silmiesi innostuneen kiillon sukelluksen ja itsesi ylittämisen jälkeen. Katseesi kertoo kaiken. Jaamme nyt yhdessä salaisuuden, jonka vain sukeltajat tietävät. Ei kerrota tästä kenellekään.. Eihän ? ;)