Lomailua maalla ja merellä

Merikeskus Wellamo

Kahden viikon reissailu pitkin ja poikin suomenniemeä olisi nyt saatu päätökseen. Kaksi tuhatta kilometriä mantereella ja 100 kilometriä perämeren saaristossa. Aika pysähtyä ja kirjoitella siitä tänne blogiinkin. Pakko todeta, että Suomi on kaunis maa ja näkemistä riittää. Hidas ja kiireetön matkanteko sen näkemiseen on siihen se parhain vaihtoehto. Tornio-Kalajoki-Vaasa-Hämeenlinna-Helsinki-Kotka-Imatra-Lappeenranta-Savonlinna-Iisalmi-Tornio oli reititys. Kalajoki oli se ensimmäinen "merellinen osio" reissusta. Pakko kyllä sanoa, että paikka kyllä jo kärsii massaturismin ansiosta. Kaikille on jotakin laidasta laitaan. Kalajoki tarjoaa toki lapsiperheille ja harrastuksille kaikenlaista, mutta näköalat on jo mielestäni pilattu hotelli , mökki ja karavaanialueista . Niin .. mitä sitä sitten kukainenkin arvostaa ..?

kuutti kalajoen hiekoilla

Tarinaa riittäisi paljonkin, mutta jottei blogista nyt ihan matkapäiväkirjaa tulisi, niin yritän poimia tekstiin tämän blogin teemaan liittyviä asioita. Naisväkihän tietenkin piti helsingin shoppailuparatiisia reissun kohokohtanaan, mutta minulle merikeskus Wellamo kotkassa oli se huipennus.Itse rakennuskin on jo näkemisen arvoinen. Kolmensadan metrin pituinen aallon muotoinen rakennus kotkan satama-alueella on hulppean hieno. Poikkeaa kyllä tavanomaisista museorakennuksista aikalailla. Tilat sisällä ovat avaria ja korkeita täynnä merellistä historiaa suomesta. Ei sellainen tunkkainen pieni kuuma museorakennus, joita suomi on pullollaan.

Kiinnostavin sisältö oli "mereen menetetyt" näyttelyssä, jossa oli materiaalia Wrouw marian ja St. mikaelin hylyistä. Virtuaalinen sukellus 3D- tekniikalla Wrouw marialle oli kokemus sinänsä , mutta ei siinä ihan sitä oikean sukelluksen tuntua tullut :) Kuitenkin on hyvä, että hylyt on tuotu näinkin esiin, koska näillä näkymin noita aluksia ei tulla koskaan pohjasta nostamaan. Ne ovat pohjassa kunnes hajoavat sisältöineen päivineen.
Kuvausta tuossa mereen menetyt salissa ei saanut suorittaa edes ilman salamaa, joka kyllä vähän kismitti.

 
 Viikon ajelun jälkeen kun saavuimme kotikonnuille tornioon alkoi välitön pakkaaminen Sandskärin retkelle Ruotsin haaparannan saaristoon.  Evästä lähinnä ja lämmintä vaatetusta, koska sääennustukset näyttivät melko pahoilta neljäksi päiväksi eteenpäin. Sukellusvarustukset kannoimme jo lähtöä edeltävänä alukseen ja suoritimme tarpeelliset huoltotoimenpiteet Decolla. Lähtöpäivän aamu valkeni puolipilvisenä ja tyvenenä. Alkumatkasta taivaskin kirkastui ja selkäsarveen päästyämme ilma oli mitä mainioin. Päätimme ottaa lähempänä avomerta olevan reitin sandskäriin tyvenen sään vuoksi. Hieman yritimme viistottaa luotaimella selkäsarven länsipuolella, mutta viistokalan painotus oli hieman pielessä ja kuvaa ei saatu kunnollista alueelta.
Sandskärin saareen saavuttiin sitten n.neljän tunnin ajon jälkeen. Kalastajamökit saaressa olivatkin parempia mitä oletettiin .Kaasuliesillä ja kaasujääkaapilla varustettuja neljän hengen mökkejä.

 Saapumispäivän iltana tuuli alkoikin jo viriämään ja seuraavana päivänä sadetta riitti päiväksi. Hylkäsimme viistotus ja sukellusajatukset ja lähdimme patikoimaan saarta päästä päähän kahden perheen voimin.Ei voisi kuvitella miten yhdelle saarelle mahtuu niin monenlaista maastoa ! Sandskär on n.viisi kilometriä pitkä ja sille mahtuu metsiä , jäkälänummia, valtavia hiekkadyynejä , tasaisia "hiekkastadioneja" ja hiekkarantaa saaren mitalla. Oudoimmalta tuntui kun nousit mäntykelometsästä sääskien keskeltä hiekkadyynin päälle niin sen takaa aukesi tasainen hiekkavalleilla reunustettu "stadion" . Luonnon muovaama sellainen. Olo oli kuin hobiteilla taru sormusten herrasta tarinassa  , niin uskomattoman hieno saari oli. Sandskär kapenee pohjoisosastaan ja siellä sijaitsevat satoja metrejä pitkät hiekkarannat kummallakin puolta saarta. Kalajokikin kalpenee tämän saaren rinnalla, mutta siitähän me ei huudella :)

västra stadion

kelo

pitkospuilla

tiheää mäntymetsää

sandskär pohjoisrantaa

östra stadion

heh ..

Saaren läpi kulkee pitkospuu reitti, jota pitkin on toki hyvä kulkea kuivalla säällä . Sadekelillä tosin sai olla kyllä todella tarkkana jottei liukastunut matkan varrella. Patikointi retken jälkeen tuuli näytti tyyntymisen merkkejä illalla ja päätimmekin lähteä viistoluotaamaan mahdollista hylkytietoa. Oli tiedossa, että tuuli tulee nousemaan aamuyöstä jopa myrskylukemiin , joten riskien arvionti  ennen lähtöä oli paikallaan , koska sandskär sijaitsee avomeren äärellä. Emme halunneet siihen "röykytykseen" mitä oli tulossa ..Kellotus ja viistotus-suunnitelmat ja eiku menoksi . Viistotuksessa ei näkynyt mitään mainittavaa , vaikkakin lähdetiedon mukaan alueella olisi tarttunut verkot isolla aluella kiinni, jopa niin pahoin ettei niitä sieltä ehjänä ole ylös saatu... no.. paluumatkalla tuuli jo osoitti nousua ja tavaroista veneessä sai tosissaan pitää jo kiinni kun lähestyimme suojasatamaamme. kellokin näytti jo neljää yöllä saapuessa. Myrskyinen lauantai menikin sitten pirtissä, syödessä ja saunoessa. Reissussa mukana olleet lapsetkin nauttivat saaressa. Ei kuulunut kertaakaan kitinää, että olisi tylsää tai tekemisen puutetta. Sade ja myrskykään ei tunnelmaa pilannut. Mikäs sen mukavampaa kun aalto lyö aallonmurtajalle ja kastelee likomäräksi ja sitten lämpimään saunaan :)

aallonmurtaja

Tuuli nousi parhaimmillaan 15m/s sekunnissa puuskissa. Avomeren äärellä se kyllä herätti nöyryyttä merta ja merenkulkijoita kohtaan. Varsinkin purjelaiva-aikakaudelta . Sandskärin ympäristössä onkin tapahtunut haaksirikkoja. Näistä tunnetuin on v. 1886 lokakuussa tapahtunut "Elvine" purjealuksen haaksirikko, jossa menehtyi yksi aluksen miehistön jäsen. Alus ajoi karille sandskäristä lounaaseen ja miehistö hädin tuskin onnistui pelastautumaan saarelle. Yksi jäsen menehtyi ja hänet on haudattu saaressa sijaitsevan kappelin taakse. Meri on tuonut sandskärin rantaan myrkyissä jopa isoja väyläpoijuja. n. 9m.metrin poiju lepää sandskärin etelärannassa jonkin myrskyn tuomana.

sandskärin kappeli

Sunnuntai aukeni selkenevässä ja lämpimässä säässä. Tieto lähdöstä suoraan sanoen vähän keljutti, koska saarella olo katkaisi mukavasti suhteet mantereelle ja siellä olon rutiineihin...Naurettiinkin , ettei olisi mitään tietoa vaikka mantereella olisi liikekannallepano sotaan menossa. Niin rauhassa saaressa saa olla. Kaukana gsm-verkoista ja yhteyksistä muuhun maailmaan. Ei voisi euronkriisit vähempää kiinnostaa :)
Mutta aika kului, vaikka olisi halunnut vielä jäädä saarelle. Paluumatka olikin tyyntä ja lämmintä. Päätimme ettemme sukella vaan keräämme viistotustietoa seskar-furö saaren alueelta, jonka lähistöllä on tapahtunut haaksirikkoja 1700-luvun lopulla. Vesialueet siellä olivat jokseenkin hankalat, koska rannat syvenevät todella jyrkästi n.50 metriin asti . Seuraavaan kertaan sitten .. mitään ei löytynyt . Pieni uintirantautuminen seskar-furön rantaan ja kotia kohti. Matkaa reissussa perämeren saarissa tuli n. 100 km. (60mpk.) Monenlaisia kelejä säiden suhteen. Oli hienoa saapua tyvenessä ilta-auringon laskussa kotisatamaan. Iso kiitos vielä matkassa olleille !