Tovi on aikaa mennyt edellisestä virtasukelluksesta joten järjestimme seuran viikkosukelluksen tornionjoelle. Harvoin on joessa vesi niin kirkasta kuin nyt oli. Syvimmässä kohtaa kahdeksan metrin syvyydessäkin olisi pärjännyt ilman valaisinta. Päivänvalo ylettyi sinne asti. Pitkä sateeton jakso oli kirkastanut veden ja virtauskin oli väylän syvimmässä kohtaa maltillinen. jopa niin rauhallinen, ettei välillä tiennyt virran suuntaa, vaan täytyi seurata vedessä olevia roskia mihin päin ne kulkeutuu. Pohja on syvimmässä kohtaa enimmäkseen kiveä ja soraa. Seassa on uppotukkeja , metallipalkkia jne.. Väylä madaltuu alemmille silloille tultaessa n. 3-4m:n ja on enimmäkseen kovahkoa savisedimenttiä. Sieltä löytyvät sitten ne silloilta alas heitetyt pyörät ja kaikenlainen romun kirjo. Perinteisesti olemme järjestäneetkin romukeräyksen joelle silloin tällöin ja aina sieltä nostetaan röykkiöittäin pyöriä kesän lopulla, kaiken muun romun ohessa.
Virrassa sukeltaminen on mukava kokemus. Ei tarvitse keskittyä muuhun kuin virran mukana leijumiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti