Brewster koneiden arvoitukselliset ilmavoitot

kuva.wikipedia Brewster F2A

Hylkyjen etsintään innoittavat usein mielenkiintoiset tarinat. Luulisi, että lähihistorian tapahtumat olisivat niitä selkeimmin selvitettäviä ja ymmärrettäviä, mutta ainakaan tämän tapauksen kohdalla näin ei voida sanoa.. 

Sotahistoriaa on usein kirjoitettu tarkoitusperäisesti voittajien ja häviäjien näkökulmasta. Totuus jää jonnekkin välimaastoon.. Näin on tehty todennäköisesti yhtä kauan kuin kirjoituksia maailman sodista on kirjoitettu

Tämän tarinan käsikirjoitus kirjoitettiin lapin sodan alkupäivinä eteläisen lapin ilmatilassa. Tapahtumien käsikirjoittajina tuolloin toimivat suomalaisten hävittäjälentolaivue 26:n lentäjät Brewster koneineen ja saksalaisten luftwaffen lentäjät koneineen. Kummallakin osapuolella on näiden päivien tapahtumista täysin päinvastaiset kertomukset raporteissaan. Suomalaisten lentäjien tehtävänä oli suojata suomalaisten maihinnousun saattoaluksia ja estää , häiritä saksalaisten vastatoiminta maalla sekä ilmatilassa. Saksalaiset taas olivat hyvinkin katkeria uudesta sodan käänteestä, jolloin he tunnetusti ottivat käyttöönsä poltetun maan taktiikan. Vuosia kestäneen aseveljeyden vuoksi mielialat olivat sekavat uudessa tilanteessa.  Viimeiset suomen ilmavoimien konepudotukset merkittiin hävittäjälentolaivue 26:lle lapin sodan ensimmäisinä tapahtumapäivinä. Raportointi lapin sodan tapahtumista oli tarkoituksen hakuista syystäkin. Olihan kyseessä suomen itsenäisyyden pitäminen keinoja kaihtamatta. Sodan tuulet pyörittivät taas pientä suomea uuteen suuntaan.

SA-kuva: Suomalais joukkojenkuljetusaluksia torniossa

                                           Lähtökohdista lapin sotaan lähdettäessä: 

Lapin sodan avaus tapahtui 1. päivänä lokakuuta, kun suomalaiset tekivät maihinnousun Tornion röyttän satamaan saksalaisten selustaan. Kuukautta aiemmin kirjoitettuun rauhanehtoon kuului saksan asevoimien poistaminen Suomen maaperältä hyvin nopeassa tahdissa ja valmisteluja yhteistyön lopettamiseksi tapahtui jo syyskuun alkupäivinä , jolloin mm. Luftfloffe 5:n (Saksan, Norjan ja Suomen ilmalaivaston) esikuntapäällikkö ilmoitti, että Suomen ja Saksan ilmavoimien välinen yhteistyö on lopussa. Lapin sodan osapuolet tekivät valmisteluja. Päämajasta tuli käsky pakkoevakuointeihin 68:n leveyspiirin pohjoispuolelta. Osa lappilaisista kuitenkin jäi asuinsijoilleen tapahtumien keskelle. Varsinkin etelä-lapin asukkaiden kohdalla näin oli. Aluksi saksalaisten poistuminen tapahtui rauhallisesti , eikä aseelliseen konfliktiin edes uskottu uudessa tilanteessa. Kahden viikon poistumisaika oli kuitenkin eittämättä liian lyhyt ja Neuvostoliitto vaati kovia toimia suomalaisilta. 

  

Pääosa Saksan sotilaista sijaitsi pohjois-suomen alueella. Näiden määrä pohjois-suomessa oli tuohon aikaan tuplasti se mitä asukkaita oli n. 200 000 sotilasta. Saksalais-sotilaat olivat käytännössä hoitaneet lapin puolustuksen. Suomen armeijan pääpainon ollessa karjalan kannaksen suunnalla. Saksalaisten olemassaolon tarkoitus pohjois-suomessa oli varmaan myös turvata pohjoiskalottia malmivarantojen vuoksi. Saksan sotateollisuus nojasi ruotsin malmivarantoon. Hetkeä aiemmin olimme olleet saksalaisten aseveljiä taistelussa Neuvostoliittoa vastaan ja nyt tilanne olikin päinvastainen. Tämä aiheutti ristiriitaisia tuntemuksia entisissä aseveljissä. Neuvostoliitto oli esittänyt myös oman halukkuutensa Saksalaisten pois ajamiseksi. Jos näin olisi tapahtunut, niin se olisi samalla tarkoittanut todennäköisesti suomen miehitystä ja tätä mahdollisuutta Neuvostoliitolle ei haluttu antaa. Neuvostoliiton valvontakomissio seurasi suomalaisten raportointia tapahtumien kulusta silmä kovana. Suomen armeijan päämajan oli siis saatava raportteja yhteenotoista saksalaisten kanssa.

SA-kuva: Evakkoja Torniosta Haaparantaan

Korkeajännitystä perämerellä

3. päivä lokakuuta 1944 Tornion röyttän satamaan vievän laivaväylän varrella suomalaiset brewsterit ampuivat kertomansa  mukaan saksalaista ju-88 pommittajaa sen hyökätessä suomalaista maihinnousualus s/s Regulusta vastaan, joka oli matkalla etelään tornion röyttän satamasta. Brewsterit ampuivat ju-88:n toisen moottorin savuamaan, tämä onnistui kuitenkin pakenemaan pilveen ja sitä ei sen koommin nähty.

Samana päivänä myös hävittäjälentolaivueen 26:n toinen "parvi" eteni kemijokivartta ylös rovaniemen suuntaan kun he kohtasivat ju-87 (stuka) laivueen. Ilman hävittäjien tukea joutuivat stukat tiputtamaan pomminsa nähdessään Brewstereiden tulevan vastaan. Ju-87 "stuka" oli tuolloin sodan loppuvaiheessa jo melko suojaton ja hidas kone . Tästä syystä nopeita hävittäjiä oli yleensä stukien turvana näiden suorittaessa pommitustehtäviään.  koneet lensivät hetken aikaa lähekkäin, jolloin yhden Ju-87 koneen taka-ampuja avasi tulen ltn. teromaan konetta vastaan. Tällöin Brewsterit vastasivat tuleen ja tiputtivat kaksi stukaa alas. Kolmen muun stukan kerrotaan paenneen savuavana paikalta.

Nämä raportit perustuvat Brewster-lentäjien tekemiin raportteihin. Yhtäkään näistä pudonneista koneista ei ole koskaan löydetty.

Ju-88 pommikoneen on epäilty pudonneen Kemin elijärven alueelle. Suomalaiset ilmoittivat ampuneensa alas myös Dornier-17 koneen tornion röyttän suunnalla ja Saksalaiset taas kertoivat pudottaneensa suomalaisten ju-88 pommittajan alas kemin eteläpuoliselle merialueelle. 

Hannu valtosen kirjassa pohjoinen ilmasota käsiteltiin myös näitä lapin sodan alkupäivien tapahtumia . Valtonen on tutkinut runsaasti arkistoja saksan luftwaffen tiimoilta ja hän ei löytänyt sieltä yhtään vahvistusta suomalaisten väittämille pudotuksille. 

Tällä hän siis asetti brewsterien pudotukset kyseenalaiseen valoon. Suomen kuvalehdessä aihetta vielä käsiteltiin v.1984 ja brewsterien stukapudotukset leimattiin "paperipudotuksiksi". Tästä eivät tietenkään ilmasotaveteraanimme pitäneet. 

                                          

SA-kuva: Stuka syöksypommittajat lähdössä pommituslennolle

 Carl-erik Bruun, joka johti brewstereita ju-88 koneen takaa-ajossa perämeren yllä yritti myöhemmin löytää s/s Reguluksen lokikirjaakin, jotta brewsterilentäjien kertomukset voitaisiin sitä kautta todentaa. Sitä ei kuitenkaan koskaan löytynyt. Kyselin itsekin tietoja samaisesta aluksesta Kotkan merimuseosta ja heidän kauppalaiva arkistostaan, mutta s/s Reguluksen tiedot loppuvat vuoteen -44. On käyty myös keskustelua siitä, että s/s Regulusta vastaan hyökännyt ju-88 olisi kuitenkin tippunut brewsterien osumien seurauksena nykyiselle outokumpu chromen kemin elijärven kaivosalueelle. Hannu Valtonen on tutkinut tätäkin aihetta 70-luvulla. Hänellä oli tutkimuksissa mukanaan kyseisen kromilöydöksen tehnyt Martti Matilainen. Matilainen oli malmio kairauksissaan huomannut, että suomaaston alla olisi, jotain metallista, joka sopisi kooltaan koneeseen , mutta tämäkin jäi selvittämättä, koska alueelle oli ajettu kaivoksesta sivukiveä , jonka alle matilaisen havaitsema kohde nyt oli jäänyt. Valtosen kirjassa hylkyretkiä pohjolaan tätäkin asiaa käsitellään. Samaisessa kirjassa on maininta myös jatkosodan aikana tippuneesta ju-88 koneesta, joka tippui samaiselle alueelle saatuaan moottorivian noustessaan läheiseltä kemin lentokentältä. olisikohan Matilaisen havaitsema kohde ollut sitten juurikin tämä ? Elijärven kaivosalue oli sota-aikana korpisuota, joten koneen sieltä pois tuominen olisi ollut melkoinen haaste.

SA-kuva: Junkers-88

Tapahtumien lonkerot nykypäivässä 

Kone pohjassa ?! Kuulin tämän tutuilta sukeltajiltamme.. Suhtauduin tarinaan aluksi varauksella. Kertomuksia pudonneista ja kadonneista lentokoneista riittää sotaa käyneessä suomessa melkeinpä joka kylällä ja aika ruokkii tarinoita, jolloin kuulopuheestakin voi tulla osa historian kirjoitusta , mutta kuitenkin.. kukapa tällaista aihetta voisi sivuuttaa ?

Aluksi sain niukasti tietoa tapauksesta. Sukeltajat jotka asiasta olivat kuulleet, pitivät luonnollisesti tiedon omanaan. He olivat käyneet etsimässäkin mahdollista konetta parilla sukelluksella, mutta olivat huomanneet sen olevan mahdotonta huonossa näkyvyydessä perämeren humuspitoisessa vedessä. He olivat saaneet lähdetietonsa "välikäsien" kautta merialuetta viistokaiuttaneelta loxus scan yritykseltä. Kyseinen yritys oli tehnyt v.2005 merenkulkulaitoksen tilaamaa viistokaiutusta alueella Tornion laivaväylän ruoppaustöihin liittyen. Joku tämän yrityksen paikkakunnalta oleva avustaja oli luultavasti kuullut viistottajien keskustelut lentokoneen hylystä ja oli itse päätellyt jopa koordinaatitkin kyseisen keskustelun pohjalta. Mikko Simola ei näitä tietoja tuolloin kuitenkaan antanut sivullisille. Tämä selvisi minulle keskusteluissa hänen kanssaan myöhemmin. Loxus scanin viistottajat eivät myöskään ilmoittaneet havainnostaan työn tilaajalle, koska mahdollinen koneen hylky oli tilausalueen ulkopuolella. Näissä koordinaateissa huomasin sitten itsenikin sukeltavan hetken päästä ja totesimme sen myös mahdottomaksi tehtäväksi pelkästään sukellusetsinnällä. Tässä vaiheessa keskustelu koneesta siis oli levinnyt jo useammallekin sukeltajalle. Jatkoin aiheen tutkimista muutaman muun aiheesta kiinnostuneen kanssa. Olin yhteydessä Mikko Simolaan ( loxus scan) kun seuramme harkitsi oman viistokaikuluotaimen ostamista. Näissä keskusteluissa hän sitten itse mainitsi kone löydöstään näin..

"tunnen jollain tapaa merialuettanne. olen siellä väylien sivustoja joskus tutkinutkin.. ja edelleen on kateissa mm. iso saksalainen lentokone ..oltiin löytävinämme iso siipi ja runko yhdessä kasassa. mitat sopivat mikälie malliin.. vesi oli ruoppausten takia koko lailla mutaista, joten emme sukeltaneet alueella edes myöhemmin.. kysyin jälkeenpäin , että onko iso kone kateissa ja siitä osasin yhdistää junkersiin .en ole ilmoittanut kenellekään mitään koordinaatteja kohteesta . mistähän tällaiset tiedot ovat tulleet ? mutta ei se nyt kovin kaukana ollut torniosta .."

Merenpohjaa ammatikseen viistokaikuluotaimella tutkineen yrityksen kertomusta ei voinut painaa villaisella.
Ymmärsin kahden erillisen tarinan nivoutuneen yhteen kun aloin selvittämään tornion maihinnousuun liittyviä tapahtumia. Minulle selvisi vasta tuolloin että lapin sodan alkupäivinä (3.10.1944) oli käyty ehkä kiistellyin suomen sotahistorian ilmataistelu saksalaisten ja suomalaisten välillä. Tapahtumista on tehty mainio videoanimaatiokin

kuvakaappaus videolta

Nyt tapahtumien kulusta tiedettiin erilaisia näkökohtia ja mahdollinen todistuskin saattaisi olla perämeren pohjassa hylyn muodossa. Sellaisen löytäminen tulisi asettamaan kaiken uuteen valoon. Keväällä 2012 seuramme hankki viistokaikuluotaimen laivanhylkyjen ja tämänkin tarinan innoittamana. Samaisena kesänä viistoetsintöjäkin suoritettiin tyhjin tuloksin. Taas kerran epäilyksemme koko aiheesta alkoi rusentua kasaan. Mietin aihetta lakkaamatta. Voisiko koko tapahtuma ollakin pelkkä "fiktio" ? sattumien summa ?  Mitä uutta tietoa voisimme itse kerätä aiheesta ?  jotakin faktaa kerrankin. 

Suomen merimuseo kuva: s/s Regulus

                                                  Spekuloiminen alkoi kyllästyttää...

Paikkakuntalaisena mietin pommitetun s/s Regulus aluksen reittiä Tornion väylällä etelää kohden.. Ajattelin, että Brewsterien on täytynyt jahdata ju-88 pommittajaa Ruotsin ilmatilaan, koska laivaväylähän kulkee aivan valtakunnanrajan kupeessa . Vaalasta saapuneet hävittäjälentolaivueen 26:n lentäjät eivät entuudestaan tunteneet aluetta, joten tästäkin syystä ilmaloukkaus on ollut todennäköinen.Ja kyllä sitä jopa tietoisestikin tehtiin. Saksalainen JU-88 tuli kemijoki suunnalta ja hyökkäsi itä-länsi suunnassa Regulusta vastaan yli rajan Brewsterit perässään. Jos tällainen yhteenotto osin ruotsinkin ilmatilassa tapahtui, niin kyllähän se olisi naapurissakin huomioitu !? Ruotsi tarkkaili tapahtumia havaintokohteistaan ja laivaväylän lähellä kerrotaan ruotsalaisilla olleen tällainen havaintopaikka. Kiistelty ilmataistelu käytiin siis mahdollisesti jopa suoraan havaintoaseman päällä. Ruotsalaiset olivat ampuneet varoituslaukauksia ilmatilaansa lähellä lentäville koneille aiemminkin ja olivat lähettäneet myös Saab-hävittäjänsäkin hätyyttämään saksalaiskoneen pois tornionjokivarresta, joten hereillä siellä täydyttiin olla "naapurissakin" Tornion maihinnousun aikaan. Ruotsin arkistoista voisi hyvinkin löytyä aivan uutta tietoa tapahtumista. Sataman lähistöllä sijaitsee myös kuusiluodon saari, joka oli vilkas sahayhteisö. Luulisi silminnäkijöitä olleen sielläkin ? Kuusiluoto osui saksalaisten tykistölinjalle kun he tulittivat röyttän satamaan. Tästä syystä saaressa syttyi tulipalo, joka levisi koko saaren asujaimistoon 4.10.1944.  Tämä saksalaisten it-tykistöpatteri sijaitsi satamasta itään laivaniemessä. Evakuointi saaresta oli kuitenkin ennen tätä suoritettu. On kuitenkin ymmärrettävää, että siviilit eivät ehtineet seurata sotatapahtumia kun oli päästävä pois tapahtumien alta. Tykistötulta, maihinnousualuksia, syöksypommittajia alueella. Siviilien on ollut varmasti vaikeaa hahmottaa uuden rintamalinjan operatiivisia tapahtumia.

Kuusiluodon sahayhteisö

 Kuvassa C.e Bruunin tekemä karttaselitys lentopäiväkirjasta. Tapahtumien kulku löytyy myös täältä lentäjien kertomana.
Olin yhteydessä Brewster lentäjän Carl-erik Bruunin poikaan Göran Bruuniin, joka on ollut hävittäjälentolaivue 26:n kirjan teossakin mukana. Kerroin hänelle tiedoistani ja näkemyksistäni. Göran kertoi  "paperivoitto" tarinan harmittavan, koska ltn. teromaa oli haavoittunut yhteenotossa "stukien" kanssa jossain pisavaaran suunnalla saatuaan osuman koneeseensa.

Joidenkin väitteiden mukaan Teromaa olisi haavoittunut saksalaisten maa-ilmatorjunnasta Brewstereiden hyökätessä saksalaiskolonnia vastaan eli tässäkin tuli yksi lisäspekuloimisen aihe. Teromaan koneen vaurioituminen on vahvistettu, mutta johtuiko se stukan taka-ampujan luodeista vaiko ilmatorjunnasta ?

          Arkistovahvistusta ruotsin puolelta ilmataisteluun Tornion röyttän edustalta ?

Mika Kulju astui tässä vaiheessa pyynnöstäni kuvaan. Tunsin hänen sotahistoriakirjoitus taustansa / kirjansa ja paikkakuntalaisena hän myös luonnollisesti kiinnostui kovasti aiheesta. Hän entuudestaan tiesi taustat lokakuun 1944 alun tapahtumista ja realistisella tutkijan asenteellaan hän myös lupasi perehtyä Ruotsin sota-arkiston saloihin. Tämä sopi hänelle enemmän kuin hyvin, koska hän oli paraillaan kirjoittamassa lapin sotaan liittyvää yleisteosta.  kävi kuitenkin niin, ettei hän lyhyellä arkistovierailullaan onnistunut havaintoraportteja löytämään.
Kesän 2013 kynnyksellä päätimme, että suoritamme vielä viimeiset etsinnät koneen tiimoilta ennen tarinan julkaisua, koska vuosien etsinnlle haluttiin päätös. Kyselin vielä loxus scanin mikko simolalta mahdollisia kuvia, koordinaatteja hänen tekemästään laivanväylä viistoluotauksistaan vuodelta 2005. Niin hän ne sitten löysikin. Oli yllätys, että olimme itsekkin viistottaneet /sukeltaneet juurikin noissa samoissa koordinaateissa ! Kohde makaa aivan "iholla" mutapohjaa , joten sen havainnointi on vaikeaa.

Loxus Technologies Oy  mikko simolan ottama kuva kohteesta 

Suoritimme  uusintaviistotuksia kohteessa ja vedimme oletetun kohteen yli liinan , joka näkyy viistodatalla. tämän jälkeen olimme varmoja sukelluslinjasta kohteen yli.

tornionlaakson sukellusseuran viistoluotauskuvaa

Sukellus kohteessa varmisti, että kaikki kuvassa näkyvät linjat ovat kiviä. Tietyssä kulmassa viistoa ajettaessa kulmikkaat kivet pohjassa muodostavat suoria linjoja, joita mielikuvituksemme muokkaa helposti koneeseen sopiviksi. Mikon antama kuva samasta kohtaa jäi kuitenkin askarruttamaan.. Siinä ei nimittäin ole oikein yhteneväisyyksiä seuramme ottamaan kuvaan. voi olla mahdollista, että kohde peittyy välillä pohjassa leijuvaan mutaan. Ohessa videokuvaa ensimmäiseltä tarkastus-sukellukselta, jossa näkyvät selvästi kivet pohjassa, vaikka näkyvyys on kymmenessä metrissä mitä on :)

Tämän tarinan julkaisuun on useita syitä. Melkein 70-vuotta on kulunut näiden tapahtumien ajankohdasta. Lapin sodan kokeneita / muistavia ei enää paljon kulje keskuudessamme. Ehkä jostain löytyy vielä vastauksia näille tapahtuneille arvoituksille. Olisiko mahdollista, että jossain kemijokivarren , pisavaaran suomaastossa olisi stuka hävittäjien jäänteitä ? luulisi näin seitsemänkymmenen vuoden aikana niissäkin maastoissa kulkijoita riittäneen ja jollekkin alumiinisia koneen kappaleita vastaantulleen ?

Merenpohjan tutkimus on ottanut suuria harppauksia viime vuosina. Nyt kun aiemmin sotilaskäytössä ollut viistoluotaintekniikka on siviilienkin käytettävissä, niin se tuo paljon lisää tietoutta mereen uponneiden hylkyjen sijainneista ja ehkäpä joku perämeren pohjasta löytää vielä näihin tapahtumiin liittyvän koneen ?

Kaikki kertomani tiedot perustuvat Hannu Valtosen tekemiin kirjallisuuslähteisiin , Saksan Luftwaffen antamiin raportteihin, Brewster-lentäjien tekemiin lentoraportteihin ja Loxus Technologies oy:n Mikko Simolan antamiin tietoihin. Sinällään aihe ei ole uusi, mutta uudenlaisia näkökohtia tapahtumiin voidaan vielä löytää Suomen ilmavoimien viimeisimpiin ja  ehkä kiistellyimpään ilmataistelutapahtumaan. Uskon, että aiheeseen vielä palataan.

On muistettava, että tällaisista sotamateriaali löydöksistä vastaa Suomen puolustusvoimat ja heille on ilmoitettava asiasta viipymättä, jos hylyn muodossa oleva kone vastaan tulisi.

Kiitos vielä kaikille tähän tarinaan osallistuneille !